Politerveiset

Polilla käytiin maanantaina ja selvisi että;

A) Miehellä normisiittiöitä vähemmän kuin keskivertomiehellä,

B) Mä en ovuloi ainakaan tästä kierrosta,

C) Pco-tyyppinen munasarja oikealla puolella (siellä ei ovulaationippailuiksi luuleviani kipuja ole ollutkaan),

D) Nyt ei kipuja ja kipukuvailuni perusteella tämä lääkäri ei epäile minulla olevan endometrioosia.

Lopputuloksena olemme nyt IVF (koeputkihedelmöitys) jonossa, joka arviolta 5-6kk.


Niille jotka eivät tuttuja kyseisen termin kanssa; Rakas ystäväni wikipedia kertoo aiheesta seuraavaa; http://fi.wikipedia.org/wiki/Koeputkihedelm%C3%B6itys

Olo on vielä hieman sekava. Miehen siittiöiden laatua osasimmekin tavallaan epäillä, mutta olin varma, että ovuloin joka kierrosta koska kierto ollut suht säännöllinen ja olen luullut tuntevani ovisnippailuja (joita ne eivät sitten ilmeisesti ole ainakaan aina olleet). PCO:n oireita minulla ei ole (ihon rasvoittumista, karvan kasvua, epäsäännöllinen kierto), mutta lääkäri näytti ultrakuvaa minullekin ja kyllä se huomattavasti poikkesi vasemmanpuoleisesta. Kaikki rakkulat olivat samaa kokoluokkaa (kp14) eli ovulaatiota ei toivottavissa tästä kierrosta. Lääkärin mukaan olisi pitänyt selvästi näkyä yksi joka erottuu muista, joka olisi se kypsymässä oleva.

Kuitenkin positiivista on että toivoa on. Miehen sperman laatu ei "riitä" inseminaatioon, joten IVF tai ICSI luvassa, riippuen siittiöiden laadusta toimenpidettä varten annettavassa näytteessä.

HIV ja Hepat otettiin kummaltakin, mieheltä lisäksi hormonit ja kromosomit. Menee myös kivesten ultraäänitutkimukseen. Käsikopelolla ei kummassakaan mitään poikkeavaa.

Mies on taas sulkeutunut pohtimaan asiaa itsekseen (niinkuin sillä on aina tapana, kun jokin asia painaa mieltä) ja en millään malttaisi odottaa, että pääsemme keskustelemaan aiheesta. Hän ei ole kovin innoissaan ajatuksesta "koeputkilapsi", koska epäilee sen olevan jotenkin heikompi/huonompi yksilö kuin luomulapset. Aineistoa saatiin luettavaksi ja tiedän että on lukenut kun tiistaiaamuna oli opus olohuoneen pöydällä auki kohdasta, jossa kerrotaan IVF-hoidosta. Pelkään ehkä hieman, että mieheni ei pääse ennakkokäsityksensä yli ja kieltäytyy hoidoista (vaikka suostumukset polilla kirjoittikin), mutta toisaalta en usko hänen sitä tekevän, mutta ehkä hieman mieltäni painaa, että tekeekö hän tämän sitten vain sen vuoksi kun tietää kuinka paljon minä sitä haluan. Hän itse olisi enemmän "tulee jos on tullakseen"-asenteella, vaikka lasta kovasti haluaakin. Hän on huomattavasti minua kärsivällisempi yksilö. Jos ei sitten tule, niin hän kallistuisi  adoption kannalle sitten aikanaan (sitten kun siihen on taloudellista yms mahdollisuutta).

Yritän jaksaa vielä muutaman päivän painostamatta puhumaan ja sitten saada selville mitä tuon miekkosen päässä liikkuu.

Poikani kyselee minulta harva se päivä, että miksette te äiti voi tehdä minulle pikkuveljeä tai -siskoa (enemmän haluaisi veljen). Nieleskellen vastaan aina "ehkä sitten joskus".

Polikäynnin jälkeen olen myös pohtinut paljon kaapista ulos tuloa tämän asian kanssa. Pari läheisintä ystävääni tietävät, mutta kavereille ja sukulaisille en ole sanonut mitään. Silloin tällöin tulevat vauvakyselyt olen kuitannut naureskelemalla että eihän me nyt vielä ainakaan mitään vauvoja tehdä "ehkä sitten joskus"... Ja aina se vaan on ihan yhtä pirun vaikeaa...