Alkionsiirto

Nyt on sisälleni siirretty alkio. Siirto oli lähes kivuton (kotoa lähtiessä ennakoin ja otin 2x400mg burana) vaikkakin oli hieman ongelmia saada näkyvyyttä kohtuun ilmeisesti taaksepäin kallistuneisuuden vuoksi. Tästä alkaa piinapäivät, jollaisia meillä ei ennen ole nähty. Hoitaja sanoi, että aikaisintaan 10 päivän kuluttua voi testata, mutta varmimman tuloksen saa kahden viikon kuluttua. Mies oli sitä mieltä, että parempi vaan odottaa se 2 viikkoa, mutta mun kärsivällisyydellä ei todellakaan tulla pääsemään sinne saakka ilman testailuja. Vaikka järkevintähän se olisi, niin saisi varman tuloksen kerralla, eikä esim joudu pettymään 10 vrk kuluttua ja sit elättelemään uutta toivoa ja taas pettymään. Katsotaanpas nyt kuinka käy ja mihin saakka mun kärsivällisyys kestää.

Osaatteko suositella herkimpiä raskaustestejä tai ohjeistaa, että milloin tosiaan kannattais testailla? perusteluja puolesta ja vastaan otetaan vastaan mielellään. :)

Suurin ilouutinen lienee tänään kuitenkin se, että meiltä meni vielä 8 alkiota pakkaseen.. Siis KAHDEKSAN!! Tosin pakastettu pareittain ja hoitajan mukaan ne sieltä sitten siirrettäisiinkin parettain, mutta alkioita kuitenkin neljään siirtoon. Olen hurjan tyytyväinen tähän tulokseen, koska pelkäilin kovasti hoidon jokaisessa vaiheessa, että asiat menee pahasti pieleen. Eli jos tämä siirto ei nyt tuota toivottua tulosta on meillä pakasteessa vielä 8 toivonkipinää. Ja täten ei tarvitse koko hoitorumbaa käydä lävitse ainakaan ihan heti uudelleen.

Nyt jään piianailemaan taustoille. Toivotan kaikille oikein ihanaa Juhannusta ja toivon suuresti aurinkoisia kesäpäiviä. Palaan asiaan kun on jotain kerrottavaa. :)

lääkepöllyissä kirjoittelua..

Punktio on nyt tehty ja juuri tultiin kotiin. Jälkeenpäin ajateltuna ei se niin kamalaa ollut.. oikea puoli meni suht kivuttomasti ohi, mutta vasen puoli oli huomattavan paljon herkempi ja teki kipeää niin samperisti.. itkuhan siinä tuli.. voi osittain myös saadut lääkkeet herkistäneet mua.. Hetken aikaa siellä lepäilin ennen kotiin lähtöä.. jouduin vielä buranan pyytämään ennen lähtöä.. Nyt sit taas sattuu kovinkin kovasti tuonne oikealle puolelle ja vasemmalle taas ei.. Yritän tässä lepäilemään alkaa, mies juuri mulle ruokaa laittaa ja saa tarjoilla sänkyyn.. :)

18 munasolua oli päivän saalis ja siihen olen erittäin tyytyväinen. Sperman kanssa ei sitten kai oltukaan niin onnekkaita, vaan ensimmäisessä näytteessä ei ollut riittävästi siittiöitä (mitä se sitten tarkoittaneekaan), joten mies joutui vielä toisen näytteen käydä antamassa. Toivottavasti sieltä nyt löytyy "riittävästi" häntäveikkoja, että saadaan edes muutamia hedelmöitettyä..

Torstaina alkionsiirto, mikäli huomenna ei kuulu huonoja uutisia..

viimeinen piikki nahkaan..

Nyt on Ovitrelle, eli tällä erää ainakin viimeinen piikki on pistetty mun elimistöön. Huomenna hormoniton/lääkkeetön päivä ja tiistaina punktio ja Lutinus kuurin aloitus. Hieman mietityttää nuo emätintabletit, että kuinkahan sotkuista puuhaa ne mahtavat olla kun kolme kertaa päivässä niitä joutuu asettelemaan. Kaikki kestetään ja vaiva on varmasti sen arvoinen, että jotain tuloksia aikaan saataisiin.

Gonalista mulla meni rinnat ERITTÄIN kipeiksi pari päivää sitten. Tai siis oletettavasti siitä. Tänään en voinu enää rintsikoitakaan pitää päällä, kun sattui niin kovasti. Muita oireita ei lääkkeet ole minulle aiheuttanut. Onneksi. Helpolla olen päässyt.

Nyt vain toivon suuresti, että ovat munasolut ehtineet kypsyä riittävästi ja tiistaina saataisiin saaliiksi mahdollisimman monta kypsää munasolua. Keskiviikkona sitten päivystetään puhelinta, ettei vain tulisi sitä soittoa, jossa kerrotaan ettei yhään munasolua ole saatu hedelmöitettyä. Toivottavasti sitä ei siis tule ja päästään torstaina tuoresiirtoon.

Nyt jään odottelemaan Ovitrellen sivuoireita, joista hoitaja kovasti varoitteli ja yritän saada kaksi yötä nukuttua, mikä ei varmasti tule olemaan helppoa.

Alavatsalla on nyt parin päivän ajan ollut hieman turvotusta ja pientä nippailua, toivottavasti se on hyvä merkki.. Jännittää kovasti..

18?!? :D

Tänään käytiin katsastamassa follien tilannetta ja ihan hyvin ne oli nyt lääkärin mukaan lähteneet kasvamaan. 18 niitä näin äkkiseltään arvioi siellä olevan, mutta olivat vielä hieman pienenpuoleisia. Mutta hurjan suuri luku, ottaen huomioon, että mulla ei niitä oireita ole kummemmin ollut. Tarkemminhan selviää tosin vasta punktiossa, mutta alustavaksi tiedoksi laittoi sinne menemään, että 15-20 follia.

No tänään sitten tietysti sen ultran jälkeen on sitten ollut ja kun töiden jälkeen innostuttiin miehen kanssa peittoa heiluttelemaan, kyllä sai tosiaan varovaisena olla, ettei satu. Eli kyllä siellä jotain on :)

Gonalin annostus nyt tänään ja huomenna 200IU. Sumute loppuu huomen illalla ja sunnuntai-iltana myöhään on Ovitrellen pisto. Tiistaina siis ollaan menossa punktioon!!!! JEEE!! Tai siis kyllä se ihan tosissaan mua pelottaa, mutta vaikee uskoa, että me ollaan nyt JO(?) menossa punktioon.. ja näyttää että sekään ei ole ihan turha reissu. Ja näin olleen päästään siis myös siirtoon ennen juhannusta, eli torstaina. Tämä oli se jännityksen paikka ja näyttää nyt että sekin asia lutviutuu kuin itsestään.

Mulla on näköjään paha tapa pelätä aina pahinta ja stressata asioista ihan turhaan etukäteen. (Nyt olen jo siirtynyt stressamaan löytyykö mieheltä yhtään siittiötä enää tai hedelmöittyykö niistä munasoluista yksikään..)

Ei voi muuta sanoa kuin HUH sanan moninaisessa merkityksessä!

Hemmetin juhannus..

Saamastani kommentista (kiitos siitä!) päätellen näitä hoitotyylejä on hurjan paljon erilaisia..

Tänään piikitin siis 7. kerran (ja varmaan samanverran jäljellä). Aavistukset osu oikeeseen ja ei siellä mitään ollut kasvanut. Ei edes sen vertaa että ois voinu lääkäri mitään arviota heittää että montako ois mahdollisesti kypsymässä.. ei mitään.. tänään meni sit 200IU tuon aiemman 150IU sijasta, mutta huomenna ja torstaina sitten taas 150IU, koska lääkäri pelkää hyperstimulaatiota.. Musta kuulosti jotenkin oudolta et jos sitä nostais pysyvästi 200IU annostuksen niin tulis hyperiä jos 150IU ei oo saanu mitään aikaan. Totesi vaan, että eipä taida olla meillä punktiota ensi maanantaina niinku oli alustavasti suunniteltu.. perjantaina katsotaan tilannetta uudelleen, eli ultra jälleen ja silloin sovitaan punktioista sun muista.. toivottavasti tuo tämän päivän 200IU saa siellä edes jotain kasvamaan.

Seuraava stressin tekijä onkin sitten tuo juhannus. Jos punktio voidaan tehdä vasta keskiviikkona (tai myöhemmin..?) ei siellä ole juhannuksena ketään niitä siirtämässä. Tällöin joudutaan viljelemään 5 päivää ja siirto olisi juhannuksen jälkeen maanantaina. Mikä lääkärin mielestä muuten ok, mutta alkioiden pakastuksessa tässä tapauksessa jotain vaikeutta/ei mahdollista. Mikä musta kuullosti jotenkin todella oudolta ettei alkioita tällöin voisi pakastaa, koska olen kuitenkin muista blogeista lukenut että myös viiden päivän viljelyn jälkeen on alkioita pakkaseen mennyt.. miksei sitten meillä/täällä voi?

Nyt ärsyttää ja ottaa pannuun kaiken maailman juhlapyhät ihan täysillä..

Ajatus tai kaksi..

Kuinka pian Gonal-F:n piikitysten alkamisesta "pitäis" alkaa olemaan jotain tuntemuksia? tai miten teillä muilla on mennyt. Mä aloitin siis piikittelyn viime keskiviikkona eli tänään upposi 6. piikki vatsanahkaan. Hoitaja sanoi, ettei saa fyysisesti rasittaa itseään sitten kun alkaa mahassa tuntumaan.. (en tietenkään tajunnut kysyä, että mitä tuntuu) Varmistin siis vielä että saan salilla käydä ainakin silloin keskiviikkona ja torstaina.. sanoi, että joo ihan hyvin voit, ei niitä tuntemuksia niin nopeasti tule.

Mutta pitäsikö olla huolissaan, kun niitä ei ole vieläkään? Ehkä stressaan nyt ihan turhaan kun huomenna on kuitenkin se ultra niin siinähän se selviää onko lääkityksellä ollut mitään vaikutusta.. Stressaanpas kuitenkin.. Mahassa ei siis tunnu yhtään miltään. Ihan todella pieniä nippailuja alavatsassa tunnen kun sitä oikein yritän ajatella, mutta normaalisti en niitä edes huomaisi. Olo on hyvä. Energinen ja aikaansaava. Töissä ei ole mitään ongelmaa olla, vaikka jalkojen päällä olen suurimman osan ajasta ja joudun kyykkimään ja joskus jotain nostelemaankin. Tarvittaessa pystyn ottamaan juoksuaskelia, ilman minkäänlaisia tuntemuksia. Jotenkin kuvittelin hoitajan puheiden ja lukemieni blogien perusteella, että kuuluisi olla "tuntemuksia" tai vähintäänkin jonkin sortin turvotusta.. Mutta jos ei vaan mitään..? Ehkä tää on se vaihe missä meillä menee täysin pieleen ja nyt voin jo heittää kirveen kaivoon.

Onhan se ollut odotettavissa, että on monta käännekohtaa jossa jokin voi mennä pieleen tai olla onnistumatta.. ehkä tämä on nyt se.. :(

Kävin tänään ostamassa toisen Gonal-F kynän apteekista (264,67€ omavastuu), mutta skeptisesti laitoin sen jääkaappiin, että jospa sille ei olekaan käyttöä niin säilyy.. En tiedä mitä tapahtuisi, jos minkäänlaista hoitovastetta ei ole nyt saavutettu. Varmaan se kynä menisi silti käyttöön, mutta ajattelin pelata varman päälle. Jos huomenna sanovatkin, että ei toimi, jätetään hoito kesken..

Toinen vaihtoehto mitä myös pelkään on, että annosta nostetaan huimasti ja joudun noita kyniä ostelemaan viel useamman lisää.. käytännössä siis en usko, että minulla olisi siihen varaa. Jos vielä yhden kynän joudun ostamaan tässä kuussa, niin siitä ehkä nipin napin selvitään hengissä, mutta jos enemmän niin silloin kyllä jää loppukuun ilman ruokaa meidän perhe.. ehkä jopa joudutaan lainauspuuhiin.. :/ Ikävä kun raha tulee vastaan kaikessa.. Mä en ole koskaan uskonut, että raha voi tuoda onnellisuutta ja siksi olen tehnyt työtä jossa palkka ei todellakaan päätä huimaa, mutta josta nautin täysillä. Tuloja pienentää, myös se, että opiskelen samalla. Samalle alalle, mutta hieman korkeammalle tähtään, mutta tämäkään muutos ei tulevaisuudessa hirmuisesti rahapussia heilauta.. Myös mies opiskelee, koska myös hänelle olen aina sanonut, että täytyy olla mahdollisuus kouluttaa itsensä siihen työhön, josta uskoo nauttivansa. Hänellä on pohjalla kuitenkin AMK-tutkinto ja uskon, että töitäkin olisi tarjolla. Mutta koska emme usko rahan tuovan rakkautta tai onnellisuutta, niin haluamme suunnata sinne minkä tiedämme meidät tekevän onnellisiksi..  ja tästä on nyt hintana tämä rahattomuus ja se, että näitä hoitoja varten joudumme laskemaan jokaisen sentin erittäin tarkkaan. Yllätyksille ei siis nyt olisi varaa.

Näillä ajatuksilla huomista ultraa odotellessa..

Tupakoinnista..

Mä poltan tupakkaa. Oon monesti yrittänyt lopettaa, mutta ainoa oikea pitkä saavutus oli esikoisen raskausaika. Poltan siis edelleen. Onko se moraalisesti väärin? Monet lopettavat tupakoinnin jo ennen kuin alkavat edes yrittämään lasta. Me ollaan yritetty 2 vuotta ja mä poltan edelleen. Hoidot on aloitettu, niin eikö siinä kohtaa ois viimeistään pitäny lopettaa. tai sitten kun mahdollinen alkionsiirto tapahtuu. Mikä on se oikea aika? En todellakaan aio polttaa jos raskaudun ja haluaisin lopettaa kovasti. Lopettamisen yrittämisestä johtuva stressi ja päänsärky ei yhtään houkuttele. Uskon tuntevani itseni, ja tiedän etten pysty lopettamaan vasta kuin positiivisen raskaustestin jälkeen. Niin meni edellisessäkin raskaudessa. Kun sain positiivisen testin käteen, kävin viimeisellä tupakalla ja se oli sitten siinä. Tyhmähän mä olen kun aloin muutama kuukausi synnytyksen jälkeen jälleen polttaa. Tiedän kyllä sen. Sitä virhettä en halua tehdä uudestaan. Mutta ärsyttää ihan suunnattomasti, että oma terveys ei ole itselle niin tärkeä. Tarvitsee sen raskauden, jotta voi lopettaa koska ei halua aiheuttaa mitään vauvalle. Mutta itsekö en ole sen arvoinen?
Onko mielestänne väärin, että poltan edelleen, vaikka toive raskautumisesta on ollut jo suuri pitkän aikaa?

Polikäynti

Juuri kotiuduttiin polireissulta.

"Hyvältä näyttää" totesi ultraava lääkäri. Se oli nopeasti ohi. Housut alas ja pöydälle. löytyi siisti kohtu ja munasarjat joissa kummassakin reilusti mustia palleroita joita alkaa kasvatella.

Lääkäri tulosti kuvan kohdustani, josta löysi vähän jotain kiinnikkeitä. Näillä ei vaikutusta raskautumiseen, mutta loppuraskaudessa voi vaikuttaa siten, että vauva ei pääse kääntymään oikein päin tai oikeeseen tuloasentoon. Tämä voi olla ollut syynä esikoisenkin kohdalla, ettei pää laskeutunut oikeeseen paikkaan ja jouduttiin tekemään kiireellinen sektio.

Miehen siittiöistä kysyttiin vähän tarkempia lukuja ja normaalin 20 miljoonan siittiön sijasta oli tutkitussa spermassa näitä ollut 0,1 miljoonaa.. eli ei liene epäilystä mistä tässä kenkä puristaa. Nämäkään eivät liikkuneet normaalisti. Lääkäri sanoi että niitä ei ole niin paljon kuin normaalisti, mutta niitä on silti paljon ja edottomasti riittävästi ICSIin. Eli punktiopäivän sperman laadusta riippuu, että onko meillä kyseessä IVF vai ICSI. Mikäli sperma samaa luokkaa edelleen niin ICSI.

Suuresti lääkäri ihmetteli sitä että siittiöitä vähän, mutta testosteronit oli todella korkeat. Sanoi että normaalisti ovat molemmat alhaalla tai molemmat ylhäällä. Kysyi sitten mieheltäni, etteihän hän ole mitään hormooneita koskaan käyttänyt (tässä kohtaa mua meinas ihan tosissaan alkaa naurattaa) ja mies siihen että ei.. niin lääkäri kysy sit vielä uudestaan, et ei oo ollu mitään hormonaalista lääkitystä tai mitään.. ja mies siihen taas että ei.. Silti lääkäri jäi mietteliään näköiseksi, ihan kuin ei olisi uskonut.. 

Lääkäriltä käytiin sitten hoitajalla, joka kyseli kuulumisia ja ohjeisti gonal-f-kynän käytön ja antoi mukaan puhdistuslappuja, sideharsotaitoksia ja neularoskiksen kotiin vietäväksi. Pisto ajankohdaksi sovittiin ilta tai iltapäivä, ettei tarvitse töissä tästä huolehtia.. Mietin vielä että mikä on sopiva aika mutta nyt tuntuu että klo 17-18 välillä olen useimmiten kotona, eli ehkä niihin aikoihin ois hyvä. Viikonloppuna saattaa illat venyä niin pitkiksi, että en uskalla jättää sitä sen nukkumaan menon varaan, kun se voi heitellä aika suuresti se aika..

Eli tänään iltapäivällä sitten aloitan pistelyt ja hoitaja kehotti välttämään fyysistä rasitusta (tietysti) niin käyn tänään ja huomenna vähän niinkuin varastoon salilla ja siivoan oikein kunnolla, että voin sitten reilun viikon maata sohvalla ja pompottaa miestä :P

Kaikenkaikkiaan tämä ensimmäinen uä-käynti ei todellakaan ollut kaiken sen jännittämisen arvoista.. Ihan helppo ja mukavakin reissu :)

Tiistaina sitten seuraavan kerran. :) (..ja taas alko jännittään)

vähän sitä sun tätä..

Mulla alkaa hieman jännittää.. Unohdin (miten edes mahdollista??) käydä tänään apteekissa hakemassa sen Gonal-F:n, vaikka juuri edellisessä tekstissä muistuttelin kaikkia muita, et kannattaa hakea ne ajoissa, kun voi olla, että niitä ei ole apteekissa. Mitäs jos mun tuurilla sitä ei ole ja ei saada keskiviikoksi?? Tiedän ja oikeesti tunnenkin, että kyllä sen jostain huomenna saan, mutta on vähän sellanen olo, että jostain on pakko kuitenkin stressata.

Menkat alkaa olla nyt ohi ja hyvä niin.. Jokainen päivä niitä on liikaa. Vaikka tietysti hyvä niiden on joskus tullakin.. Pieni toivo alkaa nostaa päätään vaikken ole luvannut itselleni suuria toivoakaan ja mietin, että jospa ne nyt oisivat olleet viimeiset yhdeksään kuukauteen..? Mutta koska minussa asuu pessimisti niin en jaksa uskoa että Meillä voisi tämän kanssakaan tärpätä heti ensimmäisellä kerralla.. kun kerta kaikessa muussakin on menty pisimmän mahdollisen kaavan kautta.. Miksipä se nytkään onnistuis kerralla? Yksi kolmesta onnistuu saa tilastot..ja jostain vielä menin tietysti lukemaan, että se oli vasta raskauden alkamisen onnistuminen.. Sitten mitä kaikkea voikaan mennä pieleen vielä raskauden aikana, mikäli se alkaa.. huoh.. Tilastot taitaa olla meitä vastaan.. Masentavaa, eikö totta?

Ja mä kun en yleensä voi sietää ihmisiä jotka aina ensimmäisenä näkee sen varjoisan puolen kaikista asioista. Mä en ole yksi heistä. Mä jaksan uskoa ja toivoa ja luottaa siihen, että edes joskus hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Olenko mä sit hyvä ihminen, siitä en tiedä, mutta ehkä parempi olla miettimättä tai kohta mä huomaan tehneeni miljoona asiaa (varmaan enemmänkin) mistä mua nyt tällä tavalla rankaistaan..

Sen sijaan haluaisin nähdä tämän koettelemuksena elämässä. Vaikeana aikana, josta me mun miehen kanssa yhdessä selvitään, entistä vahvempana. Meillä on kuitenkin vahva, vaikkakin omalaatuinen suhde. Välillä on alamäkeä ja välillä ylämäkeä. Joskus ihan tasaisen harmaatakin (=puuduttavaa), josta en yhtään pidä. Koettelemuksista ja alamäistä oppii ja etenkin oppii arvostamaan sitä hyvää mitä elämässä on. Ja voin luvata, että mikäli me lapsi saadaan joskus, osaa sitä varmasti arvostaa monella tapaa enemmän. En halua uskoa, että rakastan lasta yhtään sen enempää kuin mikäli raskaus olisi alkanut ensiyrittämällä, mutta kyllä sitä varmasti osaa eritavalla arvostaa.. en tiedä vielä miten, mutta toivon että sekin aikanaan selviää.

Tilastojen mukaan täällä käy lukijoita.. :) Arvostaisin, jos voisitte jättää jotain kommenttia käydessänne, Kiitos!

Synarelasta..

Nyt ollaan siis siinä vaiheessa, että olen Synarelaa nuuskutellut aamuin illoin kumpaankin sieraimeen 10 päivää. 5 päivää aikaa ensimmäiseen ultraan. Kuukautiset alkoi tänään, eli ihan normimittaseksi jäi kierto (31pv), vaikka netistä lueskelinkin, että Synarelasta johtuen voi kierto mennä normaalia pidemmäksi.

Tänään on ollut hermo himpun verran kireällä, mutta en usko, että johtuu Synarelasta, vaan ihan tavallista PMS-oireilua mahtaa olla. Eilen oli rinnat todella kipeät ja turvoksissa, ihan niinkuin ois yhtäkkiä pukanneet maitoa täyteen :D mutta pehmeämmät. Olis tehny mieli hautoo jollain kylmällä, mutta tuntu sen verta typerältä, että päätin selvitä buranan voimin. Eilisestä asti ollut myös normaalista poikkeavaa päänsärkyä. Ajoittain vihlaisee ja jotkin liikkeet tekee todella kipeää.. Hieman samanlainen särky kun joskus kun minulla oli todella paha poskiontelontulehdus. Näitä oireita nyt siis ollut, mutta en tiedä ovatko haittavaikutuksia suihkeesta, vai ihan tähän kierron vaiheeseen liittyvää muutenkin.. aiemmin ei kyllä ole ollut.

Päänsärky on pahimmillaa heti suihkeen oton jälkeen (ihan kuin lisäisi painetta päässä) ja lisäksi minulla tulee nopeasti häviävää nokkoihottumaa johonkin pieneen kohtaan (aina eri) vartaloa aina tunti pari lääkkeen oton jälkeen. Ja siis oikeesti niin mitätöntä, että vasta nyt 10. päivänä uskon, että se johtuu tästä lääkkeestä. Ihan muutama näppy johonkin aina ja kutiaa hetken aikaa ikävästi. Kun maltaa antaa olla niin häviääkin yhtä nopeasti kuin tulikin..

Eli kaikin puolin vielä toistaiseksi on kaikki hyvin ja homma etenee niin kuin pitääkin. :)

Synarelalle jäi hintaa Kelan korvauksen jälkeen 79,71e. (ennen korvausta 137,43e). Ensimmäisestä apteekista, josta kysyin, ei Synarelaa ollut ja jouduin mennä toiseen. Eli suosittelen hakemaan näitä ajoissa, jos joutuvatkin tilaamaan ja silloin voi mennä se päivä tai pari.
Maanantaina on viimeistään käytävä hakemassa ensimmäinen Gonal-F kynä apteekista (keskiviikkona polille meno ja se oltava siellä mukana).