Mä poltan tupakkaa. Oon monesti yrittänyt lopettaa, mutta ainoa oikea pitkä saavutus oli esikoisen raskausaika. Poltan siis edelleen. Onko se moraalisesti väärin? Monet lopettavat tupakoinnin jo ennen kuin alkavat edes yrittämään lasta. Me ollaan yritetty 2 vuotta ja mä poltan edelleen. Hoidot on aloitettu, niin eikö siinä kohtaa ois viimeistään pitäny lopettaa. tai sitten kun mahdollinen alkionsiirto tapahtuu. Mikä on se oikea aika? En todellakaan aio polttaa jos raskaudun ja haluaisin lopettaa kovasti. Lopettamisen yrittämisestä johtuva stressi ja päänsärky ei yhtään houkuttele. Uskon tuntevani itseni, ja tiedän etten pysty lopettamaan vasta kuin positiivisen raskaustestin jälkeen. Niin meni edellisessäkin raskaudessa. Kun sain positiivisen testin käteen, kävin viimeisellä tupakalla ja se oli sitten siinä. Tyhmähän mä olen kun aloin muutama kuukausi synnytyksen jälkeen jälleen polttaa. Tiedän kyllä sen. Sitä virhettä en halua tehdä uudestaan. Mutta ärsyttää ihan suunnattomasti, että oma terveys ei ole itselle niin tärkeä. Tarvitsee sen raskauden, jotta voi lopettaa koska ei halua aiheuttaa mitään vauvalle. Mutta itsekö en ole sen arvoinen?
Onko mielestänne väärin, että poltan edelleen, vaikka toive raskautumisesta on ollut jo suuri pitkän aikaa?
Kyllähän se tupakoimattomuus varmaan lisäis hedelmällisyyttä, mutta minä en ainakaan lopeta polttamista ennen kuin plussan saan. Siitä että nyt yrittäisin tässä stressitilassa vielä lopettaa tupakanpolton ei taatusti vähentäis stressiä ja sitä kautta varmaan vaan vaikeuttaisi lastensaantia.
VastaaPoistaItse onnistuin lopettamaan tupakoinnin lähes kokonaan ennen lapsen yrittämistä. Olen polttanut enemmän tai vähemmän viime 15 vuoden aikana, mutta minulle paussien pitämistä on välillä onnistunut ja esim. flunssassa/krapulassa ei ole ikinä tehnyt mieli polttaa. Halu lopettaa on muutenkin ollut läsnä viime vuosien aikana, mutta motivaatio puuttunut. No, siihen sain apua kun julkisella puolella sanoivat, ettei ota tupakoitsijoita hoitoon. Yrittämisen alussa poltin vielä joskus muutaman juhlissa ja rakentamisen stressin alla pari kertaa, mutta maaliskuusta lähtien en ole polttanut lainkaan. Ei sitten enää ollut vaikeata luopua niistä muutamista kun tajusin, että minun on todellakin tehtävä kaikkeani mitä itse voin. On niin paljon lapsettomuudessa mihin en pysty yhtään vaikuttamaan. Mutta jokaisen tilanne on erilainen.
VastaaPoistaKannattaa varmaan tehdä jokin päätös - jos nyt et vielä ole pystynyt olemaan ilman, esimerkiksi alkionsiirto voisi hyvinkin olla se ihan viimeinen raja, jonka jälkeen ei enää tupakkaa. Vaikka en itse polta, luulen kuitenkin ymmärtäväni tätä aihetta oman ongelmani myötä. Se on vähintään yhtä haastava lapsettomuuden suhteen: ylipaino. Ulkopuolisen on helppo sanoa, että laihduta hyvä ihminen nyt, niin hoidoissakin on paremmat mahdollisuudet onnistua... Mutta entä, kun ei oikein enää jaksa toivoakaan, saati koota niitä voimiaan laihduttaakseen? Syömiseen liittyy vähintään yhtä suuria psykologisia siteitä kuin tupakoimiseen, eikä ongelmistaan voi päästä mitään on/off-nappia vääntämällä. Tsemppiä!
VastaaPoistaTäällä yksi entinen tupakoitsija hei o/ Röökaamisen kanssa on tullut taisteltua koko yritysajan (4,5v). Olen pitänyt puolen vuoden taukoja, kun omatunto on soimannut välillä todella kovasti, mutta yrityksen jatkuttua tuloksettomana olen ratkennut aina uudestaan. Monesti olen pyöritellyt päässäni ajatusta "miksi ihmeessä minä tulisin raskaaksi, jos en edes tupakointia viitsi lopettaa hedelmällisyyttä parantaakseni". Sitä syyllisyyttä oli aivan mielettömän raskasta kantaa. Olin varma, että mun (ja miehen) solut on täyttä sekundaa tupakoinnin vuoksi. Hyvin ne kuitenkin hedelmöittyivät, alkiot jakautuivat ihan normaalisti ja selvisivät kaikki sulatuksestakin.
VastaaPoistaEnsimmäinen IVF-kierros ei kuitenkaan päättynyt toivotusti, ja vannoin etten seuraavaan lähde, jos vielä poltan. En ollut valmis maksamaan itseäni kipeäksi toista kertaa, jos en olisi tehnyt kaikkeani sen eteen että solut olisivat terveitä. Samaa vaadin myös mieheltäni. Ostettiin sähkötupakat, ja mä olen jo jotakuinkin päässyt eroon siitäkin. Joskus alkoholin kanssa läträtessä tekee mieli polttaa, joten pidän omaa sähkötupakkaani kyllä edelleen lähettyvilläni, mutta en käytä siinä enää nikotiinipitoisia nesteitä. Miehelläni nikotiinikoukku on pahempi, joten hän käyttää sitä yhä päivittäin. Lääkärimme mielestä jo se, että pääsee niistä normitupakan tuhansista haitallisista aineista eroon, on huomattava parannus. Mitään selkeitä tutkimuksia kun ei ole, että juuri nikotiini olisi se soluja vahingoittava aine vaan kyse on mitä luultavimmin kaikkien myrkkyjen yhteisvaikutuksesta.
Ei tämä ehkä kaikille toimi, mutta me ollaan molemmat tykätty kovasti. Mä olen nyt ollut kohta 5kk ilman ainuttakaan oikeaa tupakkaa ja olo alkaa olemaan todella hyvä. Sähkötupakan myötä uskon, etten enää tavalliseen tupakkaan koske, mutta koska käyttäytymismallit ovat juurtuneet syvään, voi olla, että pahoissa kriisitilanteissa saatan joutua turvautumaan tuohon sähköiseen versioon.
Kiitokset kaikille kommenteista. Pohdin asiaa päivittäin ja jokin ratkaisu tähän on ehdottomasti saatava.. Ajatustyö jatkuu.. Tuosta sähkötupakasta olen kuullut paljon hyvää ja sehän toki voisi olla kokeilemisen arvoinen.. :)
VastaaPoista