Ajatus tai kaksi..

Kuinka pian Gonal-F:n piikitysten alkamisesta "pitäis" alkaa olemaan jotain tuntemuksia? tai miten teillä muilla on mennyt. Mä aloitin siis piikittelyn viime keskiviikkona eli tänään upposi 6. piikki vatsanahkaan. Hoitaja sanoi, ettei saa fyysisesti rasittaa itseään sitten kun alkaa mahassa tuntumaan.. (en tietenkään tajunnut kysyä, että mitä tuntuu) Varmistin siis vielä että saan salilla käydä ainakin silloin keskiviikkona ja torstaina.. sanoi, että joo ihan hyvin voit, ei niitä tuntemuksia niin nopeasti tule.

Mutta pitäsikö olla huolissaan, kun niitä ei ole vieläkään? Ehkä stressaan nyt ihan turhaan kun huomenna on kuitenkin se ultra niin siinähän se selviää onko lääkityksellä ollut mitään vaikutusta.. Stressaanpas kuitenkin.. Mahassa ei siis tunnu yhtään miltään. Ihan todella pieniä nippailuja alavatsassa tunnen kun sitä oikein yritän ajatella, mutta normaalisti en niitä edes huomaisi. Olo on hyvä. Energinen ja aikaansaava. Töissä ei ole mitään ongelmaa olla, vaikka jalkojen päällä olen suurimman osan ajasta ja joudun kyykkimään ja joskus jotain nostelemaankin. Tarvittaessa pystyn ottamaan juoksuaskelia, ilman minkäänlaisia tuntemuksia. Jotenkin kuvittelin hoitajan puheiden ja lukemieni blogien perusteella, että kuuluisi olla "tuntemuksia" tai vähintäänkin jonkin sortin turvotusta.. Mutta jos ei vaan mitään..? Ehkä tää on se vaihe missä meillä menee täysin pieleen ja nyt voin jo heittää kirveen kaivoon.

Onhan se ollut odotettavissa, että on monta käännekohtaa jossa jokin voi mennä pieleen tai olla onnistumatta.. ehkä tämä on nyt se.. :(

Kävin tänään ostamassa toisen Gonal-F kynän apteekista (264,67€ omavastuu), mutta skeptisesti laitoin sen jääkaappiin, että jospa sille ei olekaan käyttöä niin säilyy.. En tiedä mitä tapahtuisi, jos minkäänlaista hoitovastetta ei ole nyt saavutettu. Varmaan se kynä menisi silti käyttöön, mutta ajattelin pelata varman päälle. Jos huomenna sanovatkin, että ei toimi, jätetään hoito kesken..

Toinen vaihtoehto mitä myös pelkään on, että annosta nostetaan huimasti ja joudun noita kyniä ostelemaan viel useamman lisää.. käytännössä siis en usko, että minulla olisi siihen varaa. Jos vielä yhden kynän joudun ostamaan tässä kuussa, niin siitä ehkä nipin napin selvitään hengissä, mutta jos enemmän niin silloin kyllä jää loppukuun ilman ruokaa meidän perhe.. ehkä jopa joudutaan lainauspuuhiin.. :/ Ikävä kun raha tulee vastaan kaikessa.. Mä en ole koskaan uskonut, että raha voi tuoda onnellisuutta ja siksi olen tehnyt työtä jossa palkka ei todellakaan päätä huimaa, mutta josta nautin täysillä. Tuloja pienentää, myös se, että opiskelen samalla. Samalle alalle, mutta hieman korkeammalle tähtään, mutta tämäkään muutos ei tulevaisuudessa hirmuisesti rahapussia heilauta.. Myös mies opiskelee, koska myös hänelle olen aina sanonut, että täytyy olla mahdollisuus kouluttaa itsensä siihen työhön, josta uskoo nauttivansa. Hänellä on pohjalla kuitenkin AMK-tutkinto ja uskon, että töitäkin olisi tarjolla. Mutta koska emme usko rahan tuovan rakkautta tai onnellisuutta, niin haluamme suunnata sinne minkä tiedämme meidät tekevän onnellisiksi..  ja tästä on nyt hintana tämä rahattomuus ja se, että näitä hoitoja varten joudumme laskemaan jokaisen sentin erittäin tarkkaan. Yllätyksille ei siis nyt olisi varaa.

Näillä ajatuksilla huomista ultraa odotellessa..