Juuri kotiuduttiin polireissulta.
"Hyvältä näyttää" totesi ultraava lääkäri. Se oli nopeasti ohi. Housut alas ja pöydälle. löytyi siisti kohtu ja munasarjat joissa kummassakin reilusti mustia palleroita joita alkaa kasvatella.
Lääkäri tulosti kuvan kohdustani, josta löysi vähän jotain kiinnikkeitä. Näillä ei vaikutusta raskautumiseen, mutta loppuraskaudessa voi vaikuttaa siten, että vauva ei pääse kääntymään oikein päin tai oikeeseen tuloasentoon. Tämä voi olla ollut syynä esikoisenkin kohdalla, ettei pää laskeutunut oikeeseen paikkaan ja jouduttiin tekemään kiireellinen sektio.
Miehen siittiöistä kysyttiin vähän tarkempia lukuja ja normaalin 20 miljoonan siittiön sijasta oli tutkitussa spermassa näitä ollut 0,1 miljoonaa.. eli ei liene epäilystä mistä tässä kenkä puristaa. Nämäkään eivät liikkuneet normaalisti. Lääkäri sanoi että niitä ei ole niin paljon kuin normaalisti, mutta niitä on silti paljon ja edottomasti riittävästi ICSIin. Eli punktiopäivän sperman laadusta riippuu, että onko meillä kyseessä IVF vai ICSI. Mikäli sperma samaa luokkaa edelleen niin ICSI.
Suuresti lääkäri ihmetteli sitä että siittiöitä vähän, mutta testosteronit oli todella korkeat. Sanoi että normaalisti ovat molemmat alhaalla tai molemmat ylhäällä. Kysyi sitten mieheltäni, etteihän hän ole mitään hormooneita koskaan käyttänyt (tässä kohtaa mua meinas ihan tosissaan alkaa naurattaa) ja mies siihen että ei.. niin lääkäri kysy sit vielä uudestaan, et ei oo ollu mitään hormonaalista lääkitystä tai mitään.. ja mies siihen taas että ei.. Silti lääkäri jäi mietteliään näköiseksi, ihan kuin ei olisi uskonut..
Lääkäriltä käytiin sitten hoitajalla, joka kyseli kuulumisia ja ohjeisti gonal-f-kynän käytön ja antoi mukaan puhdistuslappuja, sideharsotaitoksia ja neularoskiksen kotiin vietäväksi. Pisto ajankohdaksi sovittiin ilta tai iltapäivä, ettei tarvitse töissä tästä huolehtia.. Mietin vielä että mikä on sopiva aika mutta nyt tuntuu että klo 17-18 välillä olen useimmiten kotona, eli ehkä niihin aikoihin ois hyvä. Viikonloppuna saattaa illat venyä niin pitkiksi, että en uskalla jättää sitä sen nukkumaan menon varaan, kun se voi heitellä aika suuresti se aika..
Eli tänään iltapäivällä sitten aloitan pistelyt ja hoitaja kehotti välttämään fyysistä rasitusta (tietysti) niin käyn tänään ja huomenna vähän niinkuin varastoon salilla ja siivoan oikein kunnolla, että voin sitten reilun viikon maata sohvalla ja pompottaa miestä :P
Kaikenkaikkiaan tämä ensimmäinen uä-käynti ei todellakaan ollut kaiken sen jännittämisen arvoista.. Ihan helppo ja mukavakin reissu :)
Tiistaina sitten seuraavan kerran. :) (..ja taas alko jännittään)
keskiviikko 6. kesäkuuta 2012
tiistai 5. kesäkuuta 2012
vähän sitä sun tätä..
Mulla alkaa hieman jännittää.. Unohdin (miten edes mahdollista??) käydä tänään apteekissa hakemassa sen Gonal-F:n, vaikka juuri edellisessä tekstissä muistuttelin kaikkia muita, et kannattaa hakea ne ajoissa, kun voi olla, että niitä ei ole apteekissa. Mitäs jos mun tuurilla sitä ei ole ja ei saada keskiviikoksi?? Tiedän ja oikeesti tunnenkin, että kyllä sen jostain huomenna saan, mutta on vähän sellanen olo, että jostain on pakko kuitenkin stressata.
Menkat alkaa olla nyt ohi ja hyvä niin.. Jokainen päivä niitä on liikaa. Vaikka tietysti hyvä niiden on joskus tullakin.. Pieni toivo alkaa nostaa päätään vaikken ole luvannut itselleni suuria toivoakaan ja mietin, että jospa ne nyt oisivat olleet viimeiset yhdeksään kuukauteen..? Mutta koska minussa asuu pessimisti niin en jaksa uskoa että Meillä voisi tämän kanssakaan tärpätä heti ensimmäisellä kerralla.. kun kerta kaikessa muussakin on menty pisimmän mahdollisen kaavan kautta.. Miksipä se nytkään onnistuis kerralla? Yksi kolmesta onnistuu saa tilastot..ja jostain vielä menin tietysti lukemaan, että se oli vasta raskauden alkamisen onnistuminen.. Sitten mitä kaikkea voikaan mennä pieleen vielä raskauden aikana, mikäli se alkaa.. huoh.. Tilastot taitaa olla meitä vastaan.. Masentavaa, eikö totta?
Ja mä kun en yleensä voi sietää ihmisiä jotka aina ensimmäisenä näkee sen varjoisan puolen kaikista asioista. Mä en ole yksi heistä. Mä jaksan uskoa ja toivoa ja luottaa siihen, että edes joskus hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Olenko mä sit hyvä ihminen, siitä en tiedä, mutta ehkä parempi olla miettimättä tai kohta mä huomaan tehneeni miljoona asiaa (varmaan enemmänkin) mistä mua nyt tällä tavalla rankaistaan..
Sen sijaan haluaisin nähdä tämän koettelemuksena elämässä. Vaikeana aikana, josta me mun miehen kanssa yhdessä selvitään, entistä vahvempana. Meillä on kuitenkin vahva, vaikkakin omalaatuinen suhde. Välillä on alamäkeä ja välillä ylämäkeä. Joskus ihan tasaisen harmaatakin (=puuduttavaa), josta en yhtään pidä. Koettelemuksista ja alamäistä oppii ja etenkin oppii arvostamaan sitä hyvää mitä elämässä on. Ja voin luvata, että mikäli me lapsi saadaan joskus, osaa sitä varmasti arvostaa monella tapaa enemmän. En halua uskoa, että rakastan lasta yhtään sen enempää kuin mikäli raskaus olisi alkanut ensiyrittämällä, mutta kyllä sitä varmasti osaa eritavalla arvostaa.. en tiedä vielä miten, mutta toivon että sekin aikanaan selviää.
Tilastojen mukaan täällä käy lukijoita.. :) Arvostaisin, jos voisitte jättää jotain kommenttia käydessänne, Kiitos!
Menkat alkaa olla nyt ohi ja hyvä niin.. Jokainen päivä niitä on liikaa. Vaikka tietysti hyvä niiden on joskus tullakin.. Pieni toivo alkaa nostaa päätään vaikken ole luvannut itselleni suuria toivoakaan ja mietin, että jospa ne nyt oisivat olleet viimeiset yhdeksään kuukauteen..? Mutta koska minussa asuu pessimisti niin en jaksa uskoa että Meillä voisi tämän kanssakaan tärpätä heti ensimmäisellä kerralla.. kun kerta kaikessa muussakin on menty pisimmän mahdollisen kaavan kautta.. Miksipä se nytkään onnistuis kerralla? Yksi kolmesta onnistuu saa tilastot..ja jostain vielä menin tietysti lukemaan, että se oli vasta raskauden alkamisen onnistuminen.. Sitten mitä kaikkea voikaan mennä pieleen vielä raskauden aikana, mikäli se alkaa.. huoh.. Tilastot taitaa olla meitä vastaan.. Masentavaa, eikö totta?
Ja mä kun en yleensä voi sietää ihmisiä jotka aina ensimmäisenä näkee sen varjoisan puolen kaikista asioista. Mä en ole yksi heistä. Mä jaksan uskoa ja toivoa ja luottaa siihen, että edes joskus hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Olenko mä sit hyvä ihminen, siitä en tiedä, mutta ehkä parempi olla miettimättä tai kohta mä huomaan tehneeni miljoona asiaa (varmaan enemmänkin) mistä mua nyt tällä tavalla rankaistaan..
Sen sijaan haluaisin nähdä tämän koettelemuksena elämässä. Vaikeana aikana, josta me mun miehen kanssa yhdessä selvitään, entistä vahvempana. Meillä on kuitenkin vahva, vaikkakin omalaatuinen suhde. Välillä on alamäkeä ja välillä ylämäkeä. Joskus ihan tasaisen harmaatakin (=puuduttavaa), josta en yhtään pidä. Koettelemuksista ja alamäistä oppii ja etenkin oppii arvostamaan sitä hyvää mitä elämässä on. Ja voin luvata, että mikäli me lapsi saadaan joskus, osaa sitä varmasti arvostaa monella tapaa enemmän. En halua uskoa, että rakastan lasta yhtään sen enempää kuin mikäli raskaus olisi alkanut ensiyrittämällä, mutta kyllä sitä varmasti osaa eritavalla arvostaa.. en tiedä vielä miten, mutta toivon että sekin aikanaan selviää.
Tilastojen mukaan täällä käy lukijoita.. :) Arvostaisin, jos voisitte jättää jotain kommenttia käydessänne, Kiitos!
perjantai 1. kesäkuuta 2012
Synarelasta..
Nyt ollaan siis siinä vaiheessa, että olen Synarelaa nuuskutellut aamuin illoin kumpaankin sieraimeen 10 päivää. 5 päivää aikaa ensimmäiseen ultraan. Kuukautiset alkoi tänään, eli ihan normimittaseksi jäi kierto (31pv), vaikka netistä lueskelinkin, että Synarelasta johtuen voi kierto mennä normaalia pidemmäksi.
Tänään on ollut hermo himpun verran kireällä, mutta en usko, että johtuu Synarelasta, vaan ihan tavallista PMS-oireilua mahtaa olla. Eilen oli rinnat todella kipeät ja turvoksissa, ihan niinkuin ois yhtäkkiä pukanneet maitoa täyteen :D mutta pehmeämmät. Olis tehny mieli hautoo jollain kylmällä, mutta tuntu sen verta typerältä, että päätin selvitä buranan voimin. Eilisestä asti ollut myös normaalista poikkeavaa päänsärkyä. Ajoittain vihlaisee ja jotkin liikkeet tekee todella kipeää.. Hieman samanlainen särky kun joskus kun minulla oli todella paha poskiontelontulehdus. Näitä oireita nyt siis ollut, mutta en tiedä ovatko haittavaikutuksia suihkeesta, vai ihan tähän kierron vaiheeseen liittyvää muutenkin.. aiemmin ei kyllä ole ollut.
Päänsärky on pahimmillaa heti suihkeen oton jälkeen (ihan kuin lisäisi painetta päässä) ja lisäksi minulla tulee nopeasti häviävää nokkoihottumaa johonkin pieneen kohtaan (aina eri) vartaloa aina tunti pari lääkkeen oton jälkeen. Ja siis oikeesti niin mitätöntä, että vasta nyt 10. päivänä uskon, että se johtuu tästä lääkkeestä. Ihan muutama näppy johonkin aina ja kutiaa hetken aikaa ikävästi. Kun maltaa antaa olla niin häviääkin yhtä nopeasti kuin tulikin..
Eli kaikin puolin vielä toistaiseksi on kaikki hyvin ja homma etenee niin kuin pitääkin. :)
Synarelalle jäi hintaa Kelan korvauksen jälkeen 79,71e. (ennen korvausta 137,43e). Ensimmäisestä apteekista, josta kysyin, ei Synarelaa ollut ja jouduin mennä toiseen. Eli suosittelen hakemaan näitä ajoissa, jos joutuvatkin tilaamaan ja silloin voi mennä se päivä tai pari.
Maanantaina on viimeistään käytävä hakemassa ensimmäinen Gonal-F kynä apteekista (keskiviikkona polille meno ja se oltava siellä mukana).
Tänään on ollut hermo himpun verran kireällä, mutta en usko, että johtuu Synarelasta, vaan ihan tavallista PMS-oireilua mahtaa olla. Eilen oli rinnat todella kipeät ja turvoksissa, ihan niinkuin ois yhtäkkiä pukanneet maitoa täyteen :D mutta pehmeämmät. Olis tehny mieli hautoo jollain kylmällä, mutta tuntu sen verta typerältä, että päätin selvitä buranan voimin. Eilisestä asti ollut myös normaalista poikkeavaa päänsärkyä. Ajoittain vihlaisee ja jotkin liikkeet tekee todella kipeää.. Hieman samanlainen särky kun joskus kun minulla oli todella paha poskiontelontulehdus. Näitä oireita nyt siis ollut, mutta en tiedä ovatko haittavaikutuksia suihkeesta, vai ihan tähän kierron vaiheeseen liittyvää muutenkin.. aiemmin ei kyllä ole ollut.
Päänsärky on pahimmillaa heti suihkeen oton jälkeen (ihan kuin lisäisi painetta päässä) ja lisäksi minulla tulee nopeasti häviävää nokkoihottumaa johonkin pieneen kohtaan (aina eri) vartaloa aina tunti pari lääkkeen oton jälkeen. Ja siis oikeesti niin mitätöntä, että vasta nyt 10. päivänä uskon, että se johtuu tästä lääkkeestä. Ihan muutama näppy johonkin aina ja kutiaa hetken aikaa ikävästi. Kun maltaa antaa olla niin häviääkin yhtä nopeasti kuin tulikin..
Eli kaikin puolin vielä toistaiseksi on kaikki hyvin ja homma etenee niin kuin pitääkin. :)
Synarelalle jäi hintaa Kelan korvauksen jälkeen 79,71e. (ennen korvausta 137,43e). Ensimmäisestä apteekista, josta kysyin, ei Synarelaa ollut ja jouduin mennä toiseen. Eli suosittelen hakemaan näitä ajoissa, jos joutuvatkin tilaamaan ja silloin voi mennä se päivä tai pari.
Maanantaina on viimeistään käytävä hakemassa ensimmäinen Gonal-F kynä apteekista (keskiviikkona polille meno ja se oltava siellä mukana).
perjantai 11. toukokuuta 2012
IVF/ICSI lähestyy :)
Heipparallaa pitkästä aikaa :)
Olen ottanut luovaakin luovemman ja pitkääkin pitemmän tauon tästä bloggailusta. Tarkoitus ei aina pyhitä keinoja ja bloggaaminen lapsettomuudesta minun kohdallani vain lisäsi ahdistusta, eikä suinkaan auttanut sen purkuun niin kuin ajattelin. Irtauduin kokonaan ja nyt ajattelin palata kertomaan hieman kuulumisia päivitysten muodossa.. :)
Alkuvuodesta saimme kirjettä polilta IVF-asiaa koskien ja ajat ja päivämäärät hoitoihin nyt toukokuulle. Nooh kuten olettaa saattaa niin eihän ne kierrot osu kohdilleen sairaalan aikataulujen kanssa joten alkuperäisestä suunnitelmasta aloitus siirtyikin sitten vielä hieman eteenpäin. Näin ollen minulla nenäsumutteen aloitus 23.5. ja ensimmäinen ultra 6.6. :) Innolla odotellaan mitä tulemaan pitää :)
Ja koska ajatuksena olisi kertoa asiasta myös niille jotka eivät ivf:n kanssa ole ennestään tuttuja (en ole minäkään, mutta taustatutkimuksia on tehty jonkun verran), että mitä tässä nyt sitten tulee tapahtumaan eli mennään näillä;
23.5. aloitan nenäsumutteen käytön. Hormoni, joka "sammuttaa" oman hormonin munasarjoista. "Tätiä" odotellaan kylään sumutteen aloituksen jälkeen ja tässä yhteydessä toivomme suuresti, että sitä ei sitten näkyisi seuraavaan 9 kk :)
6.6. meillä on ensimmäinen ultra-aika siitä seuraavalla viikolla kaksi aikaa lisää. Käynneillä ultrataan munarakkuloiden kypsymistä ja määritetään otollinen aika punktiolle, eli kun rakkuloista vähintään 2-3 ovat riittävän suuria eli väh. 16mm halkaisijaltaan.
6.6. aloitan pistoshoidon joka kasvattaa munarakkuloita ja tämä jatkuu 10-13vrk, eli punktiota edeltävään irrotuspistokseen saakka. Myös nenäsumutetta käytetään irrotuspistokseen saakka.
Irrotuspistoksista ja punktiosta ehdin kertoa sitten lisää lähempänä.
Nyt sitten odotellaan tuota seuraavaa etappia eli 23.5. Siihen mennessä on hankittava nenäsumute. Meillä ei tuo raha kasva ihan puussa niin on täytynyt hieman etukäteen selvitellä lääkkeiden hintoja ja varautua. Nenäsumute joka minulle on määrätty on nimeltään Synarela ja sitä on reseptille kirjoitettu 30+60dos. Ostan nyt ensin tuon isomman paketin jonka hinnaksi sanotaan 137 € ja sitten kun tarvetta ilmenee, jos ilmenee niin tuon pienemmän jonka hinta 71,83€.
6.6. mennessä täytyy olla ostettuna myös Gonal-F pistoskynä, jonka hinta on 455,90€ ja niitä tullaan tarvitsemaan kaksi kappaletta.
Lisäksi on huomioitava vielä irrotuspistos ja keltarauhashormonit, mutta niiden hinta ei ole mitään näihin verrattavaa, mutta siitä sitten enemmän kun se on ajankohtaista.
Kelan maksukatto lääkkeille on tänä vuonna 700,92€. Täytyy vielä selvitellä miten se käytännössä toimii ja kuinka nopeasti sieltä sen päätöksen saa kun katto tulee vastaan. Ja mikäli on joutunut maksamaan yli tuon (niinkun meillä nyt ennen juhannusta tulee näihin menemään 1120,63€) niin saako ylittävän osan sitten jotenkin takaisin anottua.
Mutta raha on vain rahaa (vaikkei sitä liikoja olekkaan), joten ei siitäkään nyt tämän enempiä tällä erää :)
Toivottavasti joku prosessin alkuvaiheessa oleva saa tästä jotain infoa tulevaisuuden varalle. Yritän selittää asioista yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi, mutta ehdottomasti saa kysyä jos kysyttävää tulee mieleen.
Palaan asiaan hormonihoidon aloituksen jälkeen viimeistään. Siihen saakka näkemiin ja hyvää alkukesää!! :)
Olen ottanut luovaakin luovemman ja pitkääkin pitemmän tauon tästä bloggailusta. Tarkoitus ei aina pyhitä keinoja ja bloggaaminen lapsettomuudesta minun kohdallani vain lisäsi ahdistusta, eikä suinkaan auttanut sen purkuun niin kuin ajattelin. Irtauduin kokonaan ja nyt ajattelin palata kertomaan hieman kuulumisia päivitysten muodossa.. :)
Alkuvuodesta saimme kirjettä polilta IVF-asiaa koskien ja ajat ja päivämäärät hoitoihin nyt toukokuulle. Nooh kuten olettaa saattaa niin eihän ne kierrot osu kohdilleen sairaalan aikataulujen kanssa joten alkuperäisestä suunnitelmasta aloitus siirtyikin sitten vielä hieman eteenpäin. Näin ollen minulla nenäsumutteen aloitus 23.5. ja ensimmäinen ultra 6.6. :) Innolla odotellaan mitä tulemaan pitää :)
Ja koska ajatuksena olisi kertoa asiasta myös niille jotka eivät ivf:n kanssa ole ennestään tuttuja (en ole minäkään, mutta taustatutkimuksia on tehty jonkun verran), että mitä tässä nyt sitten tulee tapahtumaan eli mennään näillä;
23.5. aloitan nenäsumutteen käytön. Hormoni, joka "sammuttaa" oman hormonin munasarjoista. "Tätiä" odotellaan kylään sumutteen aloituksen jälkeen ja tässä yhteydessä toivomme suuresti, että sitä ei sitten näkyisi seuraavaan 9 kk :)
6.6. meillä on ensimmäinen ultra-aika siitä seuraavalla viikolla kaksi aikaa lisää. Käynneillä ultrataan munarakkuloiden kypsymistä ja määritetään otollinen aika punktiolle, eli kun rakkuloista vähintään 2-3 ovat riittävän suuria eli väh. 16mm halkaisijaltaan.
6.6. aloitan pistoshoidon joka kasvattaa munarakkuloita ja tämä jatkuu 10-13vrk, eli punktiota edeltävään irrotuspistokseen saakka. Myös nenäsumutetta käytetään irrotuspistokseen saakka.
Irrotuspistoksista ja punktiosta ehdin kertoa sitten lisää lähempänä.
Nyt sitten odotellaan tuota seuraavaa etappia eli 23.5. Siihen mennessä on hankittava nenäsumute. Meillä ei tuo raha kasva ihan puussa niin on täytynyt hieman etukäteen selvitellä lääkkeiden hintoja ja varautua. Nenäsumute joka minulle on määrätty on nimeltään Synarela ja sitä on reseptille kirjoitettu 30+60dos. Ostan nyt ensin tuon isomman paketin jonka hinnaksi sanotaan 137 € ja sitten kun tarvetta ilmenee, jos ilmenee niin tuon pienemmän jonka hinta 71,83€.
6.6. mennessä täytyy olla ostettuna myös Gonal-F pistoskynä, jonka hinta on 455,90€ ja niitä tullaan tarvitsemaan kaksi kappaletta.
Lisäksi on huomioitava vielä irrotuspistos ja keltarauhashormonit, mutta niiden hinta ei ole mitään näihin verrattavaa, mutta siitä sitten enemmän kun se on ajankohtaista.
Kelan maksukatto lääkkeille on tänä vuonna 700,92€. Täytyy vielä selvitellä miten se käytännössä toimii ja kuinka nopeasti sieltä sen päätöksen saa kun katto tulee vastaan. Ja mikäli on joutunut maksamaan yli tuon (niinkun meillä nyt ennen juhannusta tulee näihin menemään 1120,63€) niin saako ylittävän osan sitten jotenkin takaisin anottua.
Mutta raha on vain rahaa (vaikkei sitä liikoja olekkaan), joten ei siitäkään nyt tämän enempiä tällä erää :)
Toivottavasti joku prosessin alkuvaiheessa oleva saa tästä jotain infoa tulevaisuuden varalle. Yritän selittää asioista yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi, mutta ehdottomasti saa kysyä jos kysyttävää tulee mieleen.
Palaan asiaan hormonihoidon aloituksen jälkeen viimeistään. Siihen saakka näkemiin ja hyvää alkukesää!! :)
maanantai 21. marraskuuta 2011
There might be some good news after all..
Kp1 :)
En muista milloin viimeksi olisin iloinnut kuukautisten alkamisesta. Tänään niin kuitenkin kävi. Kp 14 meillä oli polikäynti ja silloin lääkäri totesi että en ovuloi. Normaali kiertoni on ollut 30-33 päivää, eli sen mukaan ovulaationi olisi polikäynnin aikaan ollut vasta edessä päin. Lääkäri kertoi tämän kiertoni olevan todennäköisesti pidempi kuin yleensä koska ovulaatiota ei ole tapahtumassa. Tänään kuitenkin kp 1 eli tämän kierron pituudeksi tuli 26 päivää, joka siis aika reippaasti lyhyempi kuin edelliset. Oletan siis että totuus olikin niin että ovulaatio oli jo tapahtunut ja siksi munasolua ei näkynyt kypsymässä munasarjoissa.
Uskon, että ovuloinkin siis kaikesta huolimatta. Polikäyntiä edeltävänä päivänä oli myös mahakipuni pahimmillaan tässä kierrossa. Pieni lohtu ehkä siihen nähden, että tämä ei muuta sita faktaa, että IVF on kuitenkin edessä, mutta ehkä uskallan vielä nämä kuukaudet sitä odotellessa herätellä pientä toivon kipinää luomulapsesta.
En muista milloin viimeksi olisin iloinnut kuukautisten alkamisesta. Tänään niin kuitenkin kävi. Kp 14 meillä oli polikäynti ja silloin lääkäri totesi että en ovuloi. Normaali kiertoni on ollut 30-33 päivää, eli sen mukaan ovulaationi olisi polikäynnin aikaan ollut vasta edessä päin. Lääkäri kertoi tämän kiertoni olevan todennäköisesti pidempi kuin yleensä koska ovulaatiota ei ole tapahtumassa. Tänään kuitenkin kp 1 eli tämän kierron pituudeksi tuli 26 päivää, joka siis aika reippaasti lyhyempi kuin edelliset. Oletan siis että totuus olikin niin että ovulaatio oli jo tapahtunut ja siksi munasolua ei näkynyt kypsymässä munasarjoissa.
Uskon, että ovuloinkin siis kaikesta huolimatta. Polikäyntiä edeltävänä päivänä oli myös mahakipuni pahimmillaan tässä kierrossa. Pieni lohtu ehkä siihen nähden, että tämä ei muuta sita faktaa, että IVF on kuitenkin edessä, mutta ehkä uskallan vielä nämä kuukaudet sitä odotellessa herätellä pientä toivon kipinää luomulapsesta.
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Politerveiset
Polilla käytiin maanantaina ja selvisi että;
A) Miehellä normisiittiöitä vähemmän kuin keskivertomiehellä,
B) Mä en ovuloi ainakaan tästä kierrosta,
C) Pco-tyyppinen munasarja oikealla puolella (siellä ei ovulaationippailuiksi luuleviani kipuja ole ollutkaan),
D) Nyt ei kipuja ja kipukuvailuni perusteella tämä lääkäri ei epäile minulla olevan endometrioosia.
Lopputuloksena olemme nyt IVF (koeputkihedelmöitys) jonossa, joka arviolta 5-6kk.
Niille jotka eivät tuttuja kyseisen termin kanssa; Rakas ystäväni wikipedia kertoo aiheesta seuraavaa; http://fi.wikipedia.org/wiki/Koeputkihedelm%C3%B6itys
Olo on vielä hieman sekava. Miehen siittiöiden laatua osasimmekin tavallaan epäillä, mutta olin varma, että ovuloin joka kierrosta koska kierto ollut suht säännöllinen ja olen luullut tuntevani ovisnippailuja (joita ne eivät sitten ilmeisesti ole ainakaan aina olleet). PCO:n oireita minulla ei ole (ihon rasvoittumista, karvan kasvua, epäsäännöllinen kierto), mutta lääkäri näytti ultrakuvaa minullekin ja kyllä se huomattavasti poikkesi vasemmanpuoleisesta. Kaikki rakkulat olivat samaa kokoluokkaa (kp14) eli ovulaatiota ei toivottavissa tästä kierrosta. Lääkärin mukaan olisi pitänyt selvästi näkyä yksi joka erottuu muista, joka olisi se kypsymässä oleva.
Kuitenkin positiivista on että toivoa on. Miehen sperman laatu ei "riitä" inseminaatioon, joten IVF tai ICSI luvassa, riippuen siittiöiden laadusta toimenpidettä varten annettavassa näytteessä.
HIV ja Hepat otettiin kummaltakin, mieheltä lisäksi hormonit ja kromosomit. Menee myös kivesten ultraäänitutkimukseen. Käsikopelolla ei kummassakaan mitään poikkeavaa.
Mies on taas sulkeutunut pohtimaan asiaa itsekseen (niinkuin sillä on aina tapana, kun jokin asia painaa mieltä) ja en millään malttaisi odottaa, että pääsemme keskustelemaan aiheesta. Hän ei ole kovin innoissaan ajatuksesta "koeputkilapsi", koska epäilee sen olevan jotenkin heikompi/huonompi yksilö kuin luomulapset. Aineistoa saatiin luettavaksi ja tiedän että on lukenut kun tiistaiaamuna oli opus olohuoneen pöydällä auki kohdasta, jossa kerrotaan IVF-hoidosta. Pelkään ehkä hieman, että mieheni ei pääse ennakkokäsityksensä yli ja kieltäytyy hoidoista (vaikka suostumukset polilla kirjoittikin), mutta toisaalta en usko hänen sitä tekevän, mutta ehkä hieman mieltäni painaa, että tekeekö hän tämän sitten vain sen vuoksi kun tietää kuinka paljon minä sitä haluan. Hän itse olisi enemmän "tulee jos on tullakseen"-asenteella, vaikka lasta kovasti haluaakin. Hän on huomattavasti minua kärsivällisempi yksilö. Jos ei sitten tule, niin hän kallistuisi adoption kannalle sitten aikanaan (sitten kun siihen on taloudellista yms mahdollisuutta).
Yritän jaksaa vielä muutaman päivän painostamatta puhumaan ja sitten saada selville mitä tuon miekkosen päässä liikkuu.
Poikani kyselee minulta harva se päivä, että miksette te äiti voi tehdä minulle pikkuveljeä tai -siskoa (enemmän haluaisi veljen). Nieleskellen vastaan aina "ehkä sitten joskus".
Polikäynnin jälkeen olen myös pohtinut paljon kaapista ulos tuloa tämän asian kanssa. Pari läheisintä ystävääni tietävät, mutta kavereille ja sukulaisille en ole sanonut mitään. Silloin tällöin tulevat vauvakyselyt olen kuitannut naureskelemalla että eihän me nyt vielä ainakaan mitään vauvoja tehdä "ehkä sitten joskus"... Ja aina se vaan on ihan yhtä pirun vaikeaa...
A) Miehellä normisiittiöitä vähemmän kuin keskivertomiehellä,
B) Mä en ovuloi ainakaan tästä kierrosta,
C) Pco-tyyppinen munasarja oikealla puolella (siellä ei ovulaationippailuiksi luuleviani kipuja ole ollutkaan),
D) Nyt ei kipuja ja kipukuvailuni perusteella tämä lääkäri ei epäile minulla olevan endometrioosia.
Lopputuloksena olemme nyt IVF (koeputkihedelmöitys) jonossa, joka arviolta 5-6kk.
Niille jotka eivät tuttuja kyseisen termin kanssa; Rakas ystäväni wikipedia kertoo aiheesta seuraavaa; http://fi.wikipedia.org/wiki/Koeputkihedelm%C3%B6itys
Olo on vielä hieman sekava. Miehen siittiöiden laatua osasimmekin tavallaan epäillä, mutta olin varma, että ovuloin joka kierrosta koska kierto ollut suht säännöllinen ja olen luullut tuntevani ovisnippailuja (joita ne eivät sitten ilmeisesti ole ainakaan aina olleet). PCO:n oireita minulla ei ole (ihon rasvoittumista, karvan kasvua, epäsäännöllinen kierto), mutta lääkäri näytti ultrakuvaa minullekin ja kyllä se huomattavasti poikkesi vasemmanpuoleisesta. Kaikki rakkulat olivat samaa kokoluokkaa (kp14) eli ovulaatiota ei toivottavissa tästä kierrosta. Lääkärin mukaan olisi pitänyt selvästi näkyä yksi joka erottuu muista, joka olisi se kypsymässä oleva.
Kuitenkin positiivista on että toivoa on. Miehen sperman laatu ei "riitä" inseminaatioon, joten IVF tai ICSI luvassa, riippuen siittiöiden laadusta toimenpidettä varten annettavassa näytteessä.
HIV ja Hepat otettiin kummaltakin, mieheltä lisäksi hormonit ja kromosomit. Menee myös kivesten ultraäänitutkimukseen. Käsikopelolla ei kummassakaan mitään poikkeavaa.
Mies on taas sulkeutunut pohtimaan asiaa itsekseen (niinkuin sillä on aina tapana, kun jokin asia painaa mieltä) ja en millään malttaisi odottaa, että pääsemme keskustelemaan aiheesta. Hän ei ole kovin innoissaan ajatuksesta "koeputkilapsi", koska epäilee sen olevan jotenkin heikompi/huonompi yksilö kuin luomulapset. Aineistoa saatiin luettavaksi ja tiedän että on lukenut kun tiistaiaamuna oli opus olohuoneen pöydällä auki kohdasta, jossa kerrotaan IVF-hoidosta. Pelkään ehkä hieman, että mieheni ei pääse ennakkokäsityksensä yli ja kieltäytyy hoidoista (vaikka suostumukset polilla kirjoittikin), mutta toisaalta en usko hänen sitä tekevän, mutta ehkä hieman mieltäni painaa, että tekeekö hän tämän sitten vain sen vuoksi kun tietää kuinka paljon minä sitä haluan. Hän itse olisi enemmän "tulee jos on tullakseen"-asenteella, vaikka lasta kovasti haluaakin. Hän on huomattavasti minua kärsivällisempi yksilö. Jos ei sitten tule, niin hän kallistuisi adoption kannalle sitten aikanaan (sitten kun siihen on taloudellista yms mahdollisuutta).
Yritän jaksaa vielä muutaman päivän painostamatta puhumaan ja sitten saada selville mitä tuon miekkosen päässä liikkuu.
Poikani kyselee minulta harva se päivä, että miksette te äiti voi tehdä minulle pikkuveljeä tai -siskoa (enemmän haluaisi veljen). Nieleskellen vastaan aina "ehkä sitten joskus".
Polikäynnin jälkeen olen myös pohtinut paljon kaapista ulos tuloa tämän asian kanssa. Pari läheisintä ystävääni tietävät, mutta kavereille ja sukulaisille en ole sanonut mitään. Silloin tällöin tulevat vauvakyselyt olen kuitannut naureskelemalla että eihän me nyt vielä ainakaan mitään vauvoja tehdä "ehkä sitten joskus"... Ja aina se vaan on ihan yhtä pirun vaikeaa...
perjantai 4. marraskuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)