Heipparallaa pitkästä aikaa :)
Olen ottanut luovaakin luovemman ja pitkääkin pitemmän tauon tästä bloggailusta. Tarkoitus ei aina pyhitä keinoja ja bloggaaminen lapsettomuudesta minun kohdallani vain lisäsi ahdistusta, eikä suinkaan auttanut sen purkuun niin kuin ajattelin. Irtauduin kokonaan ja nyt ajattelin palata kertomaan hieman kuulumisia päivitysten muodossa.. :)
Alkuvuodesta saimme kirjettä polilta IVF-asiaa koskien ja ajat ja päivämäärät hoitoihin nyt toukokuulle. Nooh kuten olettaa saattaa niin eihän ne kierrot osu kohdilleen sairaalan aikataulujen kanssa joten alkuperäisestä suunnitelmasta aloitus siirtyikin sitten vielä hieman eteenpäin. Näin ollen minulla nenäsumutteen aloitus 23.5. ja ensimmäinen ultra 6.6. :) Innolla odotellaan mitä tulemaan pitää :)
Ja koska ajatuksena olisi kertoa asiasta myös niille jotka eivät ivf:n kanssa ole ennestään tuttuja (en ole minäkään, mutta taustatutkimuksia on tehty jonkun verran), että mitä tässä nyt sitten tulee tapahtumaan eli mennään näillä;
23.5. aloitan nenäsumutteen käytön. Hormoni, joka "sammuttaa" oman hormonin munasarjoista. "Tätiä" odotellaan kylään sumutteen aloituksen jälkeen ja tässä yhteydessä toivomme suuresti, että sitä ei sitten näkyisi seuraavaan 9 kk :)
6.6. meillä on ensimmäinen ultra-aika siitä seuraavalla viikolla kaksi aikaa lisää. Käynneillä ultrataan munarakkuloiden kypsymistä ja määritetään otollinen aika punktiolle, eli kun rakkuloista vähintään 2-3 ovat riittävän suuria eli väh. 16mm halkaisijaltaan.
6.6. aloitan pistoshoidon joka kasvattaa munarakkuloita ja tämä jatkuu 10-13vrk, eli punktiota edeltävään irrotuspistokseen saakka. Myös nenäsumutetta käytetään irrotuspistokseen saakka.
Irrotuspistoksista ja punktiosta ehdin kertoa sitten lisää lähempänä.
Nyt sitten odotellaan tuota seuraavaa etappia eli 23.5. Siihen mennessä on hankittava nenäsumute. Meillä ei tuo raha kasva ihan puussa niin on täytynyt hieman etukäteen selvitellä lääkkeiden hintoja ja varautua. Nenäsumute joka minulle on määrätty on nimeltään Synarela ja sitä on reseptille kirjoitettu 30+60dos. Ostan nyt ensin tuon isomman paketin jonka hinnaksi sanotaan 137 € ja sitten kun tarvetta ilmenee, jos ilmenee niin tuon pienemmän jonka hinta 71,83€.
6.6. mennessä täytyy olla ostettuna myös Gonal-F pistoskynä, jonka hinta on 455,90€ ja niitä tullaan tarvitsemaan kaksi kappaletta.
Lisäksi on huomioitava vielä irrotuspistos ja keltarauhashormonit, mutta niiden hinta ei ole mitään näihin verrattavaa, mutta siitä sitten enemmän kun se on ajankohtaista.
Kelan maksukatto lääkkeille on tänä vuonna 700,92€. Täytyy vielä selvitellä miten se käytännössä toimii ja kuinka nopeasti sieltä sen päätöksen saa kun katto tulee vastaan. Ja mikäli on joutunut maksamaan yli tuon (niinkun meillä nyt ennen juhannusta tulee näihin menemään 1120,63€) niin saako ylittävän osan sitten jotenkin takaisin anottua.
Mutta raha on vain rahaa (vaikkei sitä liikoja olekkaan), joten ei siitäkään nyt tämän enempiä tällä erää :)
Toivottavasti joku prosessin alkuvaiheessa oleva saa tästä jotain infoa tulevaisuuden varalle. Yritän selittää asioista yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi, mutta ehdottomasti saa kysyä jos kysyttävää tulee mieleen.
Palaan asiaan hormonihoidon aloituksen jälkeen viimeistään. Siihen saakka näkemiin ja hyvää alkukesää!! :)
perjantai 11. toukokuuta 2012
maanantai 21. marraskuuta 2011
There might be some good news after all..
Kp1 :)
En muista milloin viimeksi olisin iloinnut kuukautisten alkamisesta. Tänään niin kuitenkin kävi. Kp 14 meillä oli polikäynti ja silloin lääkäri totesi että en ovuloi. Normaali kiertoni on ollut 30-33 päivää, eli sen mukaan ovulaationi olisi polikäynnin aikaan ollut vasta edessä päin. Lääkäri kertoi tämän kiertoni olevan todennäköisesti pidempi kuin yleensä koska ovulaatiota ei ole tapahtumassa. Tänään kuitenkin kp 1 eli tämän kierron pituudeksi tuli 26 päivää, joka siis aika reippaasti lyhyempi kuin edelliset. Oletan siis että totuus olikin niin että ovulaatio oli jo tapahtunut ja siksi munasolua ei näkynyt kypsymässä munasarjoissa.
Uskon, että ovuloinkin siis kaikesta huolimatta. Polikäyntiä edeltävänä päivänä oli myös mahakipuni pahimmillaan tässä kierrossa. Pieni lohtu ehkä siihen nähden, että tämä ei muuta sita faktaa, että IVF on kuitenkin edessä, mutta ehkä uskallan vielä nämä kuukaudet sitä odotellessa herätellä pientä toivon kipinää luomulapsesta.
En muista milloin viimeksi olisin iloinnut kuukautisten alkamisesta. Tänään niin kuitenkin kävi. Kp 14 meillä oli polikäynti ja silloin lääkäri totesi että en ovuloi. Normaali kiertoni on ollut 30-33 päivää, eli sen mukaan ovulaationi olisi polikäynnin aikaan ollut vasta edessä päin. Lääkäri kertoi tämän kiertoni olevan todennäköisesti pidempi kuin yleensä koska ovulaatiota ei ole tapahtumassa. Tänään kuitenkin kp 1 eli tämän kierron pituudeksi tuli 26 päivää, joka siis aika reippaasti lyhyempi kuin edelliset. Oletan siis että totuus olikin niin että ovulaatio oli jo tapahtunut ja siksi munasolua ei näkynyt kypsymässä munasarjoissa.
Uskon, että ovuloinkin siis kaikesta huolimatta. Polikäyntiä edeltävänä päivänä oli myös mahakipuni pahimmillaan tässä kierrossa. Pieni lohtu ehkä siihen nähden, että tämä ei muuta sita faktaa, että IVF on kuitenkin edessä, mutta ehkä uskallan vielä nämä kuukaudet sitä odotellessa herätellä pientä toivon kipinää luomulapsesta.
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Politerveiset
Polilla käytiin maanantaina ja selvisi että;
A) Miehellä normisiittiöitä vähemmän kuin keskivertomiehellä,
B) Mä en ovuloi ainakaan tästä kierrosta,
C) Pco-tyyppinen munasarja oikealla puolella (siellä ei ovulaationippailuiksi luuleviani kipuja ole ollutkaan),
D) Nyt ei kipuja ja kipukuvailuni perusteella tämä lääkäri ei epäile minulla olevan endometrioosia.
Lopputuloksena olemme nyt IVF (koeputkihedelmöitys) jonossa, joka arviolta 5-6kk.
Niille jotka eivät tuttuja kyseisen termin kanssa; Rakas ystäväni wikipedia kertoo aiheesta seuraavaa; http://fi.wikipedia.org/wiki/Koeputkihedelm%C3%B6itys
Olo on vielä hieman sekava. Miehen siittiöiden laatua osasimmekin tavallaan epäillä, mutta olin varma, että ovuloin joka kierrosta koska kierto ollut suht säännöllinen ja olen luullut tuntevani ovisnippailuja (joita ne eivät sitten ilmeisesti ole ainakaan aina olleet). PCO:n oireita minulla ei ole (ihon rasvoittumista, karvan kasvua, epäsäännöllinen kierto), mutta lääkäri näytti ultrakuvaa minullekin ja kyllä se huomattavasti poikkesi vasemmanpuoleisesta. Kaikki rakkulat olivat samaa kokoluokkaa (kp14) eli ovulaatiota ei toivottavissa tästä kierrosta. Lääkärin mukaan olisi pitänyt selvästi näkyä yksi joka erottuu muista, joka olisi se kypsymässä oleva.
Kuitenkin positiivista on että toivoa on. Miehen sperman laatu ei "riitä" inseminaatioon, joten IVF tai ICSI luvassa, riippuen siittiöiden laadusta toimenpidettä varten annettavassa näytteessä.
HIV ja Hepat otettiin kummaltakin, mieheltä lisäksi hormonit ja kromosomit. Menee myös kivesten ultraäänitutkimukseen. Käsikopelolla ei kummassakaan mitään poikkeavaa.
Mies on taas sulkeutunut pohtimaan asiaa itsekseen (niinkuin sillä on aina tapana, kun jokin asia painaa mieltä) ja en millään malttaisi odottaa, että pääsemme keskustelemaan aiheesta. Hän ei ole kovin innoissaan ajatuksesta "koeputkilapsi", koska epäilee sen olevan jotenkin heikompi/huonompi yksilö kuin luomulapset. Aineistoa saatiin luettavaksi ja tiedän että on lukenut kun tiistaiaamuna oli opus olohuoneen pöydällä auki kohdasta, jossa kerrotaan IVF-hoidosta. Pelkään ehkä hieman, että mieheni ei pääse ennakkokäsityksensä yli ja kieltäytyy hoidoista (vaikka suostumukset polilla kirjoittikin), mutta toisaalta en usko hänen sitä tekevän, mutta ehkä hieman mieltäni painaa, että tekeekö hän tämän sitten vain sen vuoksi kun tietää kuinka paljon minä sitä haluan. Hän itse olisi enemmän "tulee jos on tullakseen"-asenteella, vaikka lasta kovasti haluaakin. Hän on huomattavasti minua kärsivällisempi yksilö. Jos ei sitten tule, niin hän kallistuisi adoption kannalle sitten aikanaan (sitten kun siihen on taloudellista yms mahdollisuutta).
Yritän jaksaa vielä muutaman päivän painostamatta puhumaan ja sitten saada selville mitä tuon miekkosen päässä liikkuu.
Poikani kyselee minulta harva se päivä, että miksette te äiti voi tehdä minulle pikkuveljeä tai -siskoa (enemmän haluaisi veljen). Nieleskellen vastaan aina "ehkä sitten joskus".
Polikäynnin jälkeen olen myös pohtinut paljon kaapista ulos tuloa tämän asian kanssa. Pari läheisintä ystävääni tietävät, mutta kavereille ja sukulaisille en ole sanonut mitään. Silloin tällöin tulevat vauvakyselyt olen kuitannut naureskelemalla että eihän me nyt vielä ainakaan mitään vauvoja tehdä "ehkä sitten joskus"... Ja aina se vaan on ihan yhtä pirun vaikeaa...
A) Miehellä normisiittiöitä vähemmän kuin keskivertomiehellä,
B) Mä en ovuloi ainakaan tästä kierrosta,
C) Pco-tyyppinen munasarja oikealla puolella (siellä ei ovulaationippailuiksi luuleviani kipuja ole ollutkaan),
D) Nyt ei kipuja ja kipukuvailuni perusteella tämä lääkäri ei epäile minulla olevan endometrioosia.
Lopputuloksena olemme nyt IVF (koeputkihedelmöitys) jonossa, joka arviolta 5-6kk.
Niille jotka eivät tuttuja kyseisen termin kanssa; Rakas ystäväni wikipedia kertoo aiheesta seuraavaa; http://fi.wikipedia.org/wiki/Koeputkihedelm%C3%B6itys
Olo on vielä hieman sekava. Miehen siittiöiden laatua osasimmekin tavallaan epäillä, mutta olin varma, että ovuloin joka kierrosta koska kierto ollut suht säännöllinen ja olen luullut tuntevani ovisnippailuja (joita ne eivät sitten ilmeisesti ole ainakaan aina olleet). PCO:n oireita minulla ei ole (ihon rasvoittumista, karvan kasvua, epäsäännöllinen kierto), mutta lääkäri näytti ultrakuvaa minullekin ja kyllä se huomattavasti poikkesi vasemmanpuoleisesta. Kaikki rakkulat olivat samaa kokoluokkaa (kp14) eli ovulaatiota ei toivottavissa tästä kierrosta. Lääkärin mukaan olisi pitänyt selvästi näkyä yksi joka erottuu muista, joka olisi se kypsymässä oleva.
Kuitenkin positiivista on että toivoa on. Miehen sperman laatu ei "riitä" inseminaatioon, joten IVF tai ICSI luvassa, riippuen siittiöiden laadusta toimenpidettä varten annettavassa näytteessä.
HIV ja Hepat otettiin kummaltakin, mieheltä lisäksi hormonit ja kromosomit. Menee myös kivesten ultraäänitutkimukseen. Käsikopelolla ei kummassakaan mitään poikkeavaa.
Mies on taas sulkeutunut pohtimaan asiaa itsekseen (niinkuin sillä on aina tapana, kun jokin asia painaa mieltä) ja en millään malttaisi odottaa, että pääsemme keskustelemaan aiheesta. Hän ei ole kovin innoissaan ajatuksesta "koeputkilapsi", koska epäilee sen olevan jotenkin heikompi/huonompi yksilö kuin luomulapset. Aineistoa saatiin luettavaksi ja tiedän että on lukenut kun tiistaiaamuna oli opus olohuoneen pöydällä auki kohdasta, jossa kerrotaan IVF-hoidosta. Pelkään ehkä hieman, että mieheni ei pääse ennakkokäsityksensä yli ja kieltäytyy hoidoista (vaikka suostumukset polilla kirjoittikin), mutta toisaalta en usko hänen sitä tekevän, mutta ehkä hieman mieltäni painaa, että tekeekö hän tämän sitten vain sen vuoksi kun tietää kuinka paljon minä sitä haluan. Hän itse olisi enemmän "tulee jos on tullakseen"-asenteella, vaikka lasta kovasti haluaakin. Hän on huomattavasti minua kärsivällisempi yksilö. Jos ei sitten tule, niin hän kallistuisi adoption kannalle sitten aikanaan (sitten kun siihen on taloudellista yms mahdollisuutta).
Yritän jaksaa vielä muutaman päivän painostamatta puhumaan ja sitten saada selville mitä tuon miekkosen päässä liikkuu.
Poikani kyselee minulta harva se päivä, että miksette te äiti voi tehdä minulle pikkuveljeä tai -siskoa (enemmän haluaisi veljen). Nieleskellen vastaan aina "ehkä sitten joskus".
Polikäynnin jälkeen olen myös pohtinut paljon kaapista ulos tuloa tämän asian kanssa. Pari läheisintä ystävääni tietävät, mutta kavereille ja sukulaisille en ole sanonut mitään. Silloin tällöin tulevat vauvakyselyt olen kuitannut naureskelemalla että eihän me nyt vielä ainakaan mitään vauvoja tehdä "ehkä sitten joskus"... Ja aina se vaan on ihan yhtä pirun vaikeaa...
perjantai 4. marraskuuta 2011
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Masentaa (kp1-2)
Eilen oli jälleen kp1 ja mielentila sen mukainen. Illalla suututti ja masensi todella kovasti, koska menkkojen myötä on muutaman päivän aisoissa pysyneet kivut taas voimistuneet sietämättömiksi. Eilen illalla kun olin jo sängyssä, täytyi minun nousta hakemaan lisää särkylääkettä kipuihini. Nousin hieman liian nopeasti ja viiltävä kipu alavatsalla oli niin kova, että jalat lähti alta. Mies toi sitten minulle lääkettä ja olisi lähtenyt kuskaamaan sairaalaan samantien, jos en olisi kieltäytynyt. Olen päättänyt antamatta kivuille periksi ja vain kärsiä ja taistella vaikka kuinka pahaksi yltyisi.
Eilen ei mieliala ollut kuitenkaan niin korkealla ja makasin sängyssä itkien pitkän tovin. Miksi minua rankaistaan siitä, että tahdon saada vauvan. Jos nyt aloittaisin pillereiden syömisen lievittyisivät kipuni varmasti huomattavasti. Nyt lapsen saamista en odota pelkästään sen vuoksi, että saisin lapsen vaan myös sen vuoksi, että pääsisin näistä kivuista ja säryistä eroon.
En pysty olemaan töissä, jos olen niin pelkään jotain pahaa tapahtuvan ja olevani kykenemätön auttamaan kipujeni vuoksi. Työsopimukseni päättyy jouluna. Kuka minua enää sen jälkeen haluaa palkata kun olen jatkuvasti sairaslomalla tai muuten vain kykenemätön hoitamaan työhöni kuuluvia tehtäviä!?!! En pysty käymään jumpalla, koska näiden kipujen kanssa hyppiminen ja tanssiminen on täysin mahdotonta, puhumattakaan toisesta rakkaasta harrastuksestani ratsastuksesta. Myös yhdyntäkivut ovat tulleet mukaan kuvioon, eli siitäkään koituvaa iloa ei minulla enää ole. Minkälaista elämää tämä oikein on?
Onko tämä kaiken sen itkun ja kärismyksen arvoista?
Tässä jotain eilisen ajatuksia, tänään olen ottanut sellaisen pillericoctailin, että olo on hieman parempi ja siten myäs mieli hieman pirteämpi.
Eilen ei mieliala ollut kuitenkaan niin korkealla ja makasin sängyssä itkien pitkän tovin. Miksi minua rankaistaan siitä, että tahdon saada vauvan. Jos nyt aloittaisin pillereiden syömisen lievittyisivät kipuni varmasti huomattavasti. Nyt lapsen saamista en odota pelkästään sen vuoksi, että saisin lapsen vaan myös sen vuoksi, että pääsisin näistä kivuista ja säryistä eroon.
En pysty olemaan töissä, jos olen niin pelkään jotain pahaa tapahtuvan ja olevani kykenemätön auttamaan kipujeni vuoksi. Työsopimukseni päättyy jouluna. Kuka minua enää sen jälkeen haluaa palkata kun olen jatkuvasti sairaslomalla tai muuten vain kykenemätön hoitamaan työhöni kuuluvia tehtäviä!?!! En pysty käymään jumpalla, koska näiden kipujen kanssa hyppiminen ja tanssiminen on täysin mahdotonta, puhumattakaan toisesta rakkaasta harrastuksestani ratsastuksesta. Myös yhdyntäkivut ovat tulleet mukaan kuvioon, eli siitäkään koituvaa iloa ei minulla enää ole. Minkälaista elämää tämä oikein on?
Onko tämä kaiken sen itkun ja kärismyksen arvoista?
Tässä jotain eilisen ajatuksia, tänään olen ottanut sellaisen pillericoctailin, että olo on hieman parempi ja siten myäs mieli hieman pirteämpi.
tiistai 18. lokakuuta 2011
Endometrioosi..?
Eilen menin töihin, mutta kolmen tunnin töissä olon jälkeen nousi kivut taas niin sietämättömiksi ja olo oli niin pahoinvoiva, että jouduin lähteä kotiin. Lääkäriltäni sain lähetteen erikoislääkärille päivystykselle ja iltapäivä menikin päivystyksessä jonotellessa. Lopputuloksena ultrattiin ja mitään hälyttävää ei kohdussa näkynyt. Munasarjoja ei saatu ultralla näkyviin. Kivut ja säryt viittaavat kuitenkin kahden lääkärin mielestä endometrioosiin. Palvelu oli melkolailla tylyä. Kun yritin endosta kysellä enemmän sain kätöseeni opuksen aiheesta, kaksi päivää sairaslomaa ja minut lähetettiin kotin. Käskettiin vain kärsiä. Tarkemmin tutkitaan silloin 8.11. kun käynti samaiselle polille missä eilenkin kävin (jota en palvelun vuoksi enää odotakaan niin innolla..). Endon kanssa täytyy kuulemma vaan oppia elämään. Luonnollisena hoitomuotona on raskautuminen ja raskautuminen on erityisen vaikeaa endometrioosista kärsiville naisille. Niin kauan kun en halua hormonaalista lääkitystä (eli ehkäisyä) niin ei tosiaan auta kuin kärsiä. Kuulemma niin kauan kun särkylääkkeitten syöntiajat lasketaan kuukausissa eikä vuosissa, ei minulla ole varaa valittaa. Säryt voivat olla kiinni päivästä viikosta tai kuukaudesta ja sairaslomaa kirjoitetaan kuulemma jatkossa aina vain päivä kerrallaan, koska loputtomiin ei voi olla töistäkään poissa.
Itse en ole vielä oikein sisäistänyt, että kuinka minun kuuluisi töitä näiden kipujen kanssa tehdä. Säryt pysyy aisoissa kohtuullisesti särkylääkkeillä, mutta äkkinäisistä liikkeistä ja pitempi aikaisesta seisomisesta aiheutuvat viiltävät kivut eivät. Eilisestä poden vieläkin huonoa omaa tuntoa kun töissä oli vaaratilanne ja en yksinkertaisesti pystynyt juoksemaan paikalle koska kipu oli niin kova. Jos kollegani ei olisi ollut paikalla, olisi tilanne voinut päättyä todella huonosti. Mutta siitä huolimatta minun täytyy vain kärsiä kivuista ja olla töissä. Olen ehkä vielä hieman shokissa, mutta tuntuu todella hurjalta että tällaisten kipujen kanssa voi joutua elämää vuosiakin, koska toiveena on raskaus.
Huomenna siis taas töihin ja peukut pystyyn ettei kukaan kuole.
Itse en ole vielä oikein sisäistänyt, että kuinka minun kuuluisi töitä näiden kipujen kanssa tehdä. Säryt pysyy aisoissa kohtuullisesti särkylääkkeillä, mutta äkkinäisistä liikkeistä ja pitempi aikaisesta seisomisesta aiheutuvat viiltävät kivut eivät. Eilisestä poden vieläkin huonoa omaa tuntoa kun töissä oli vaaratilanne ja en yksinkertaisesti pystynyt juoksemaan paikalle koska kipu oli niin kova. Jos kollegani ei olisi ollut paikalla, olisi tilanne voinut päättyä todella huonosti. Mutta siitä huolimatta minun täytyy vain kärsiä kivuista ja olla töissä. Olen ehkä vielä hieman shokissa, mutta tuntuu todella hurjalta että tällaisten kipujen kanssa voi joutua elämää vuosiakin, koska toiveena on raskaus.
Huomenna siis taas töihin ja peukut pystyyn ettei kukaan kuole.
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Aijaijai.
12.10.2011
Kivut jatkuneet ja pahentuneet maanantaista. Särky pysyy hallinnassa särkylääkkeillä. Tietyissä asennoissa "pistää" pahasti ja äkkinäiset liikkeet tuntuvat viiltävänä kipuna.
Aamulla menen töihin ihan normaalisti, mutta soitan aamupäivällä itselleni lääkäriajan terveyskeskukseen. Klo 11.45 pika crp jälleen labrassa ja lääkäriaika klo 12.00 päivytävälle lääkärille. Klo 11.59 pääsen vihdoin labraan ja nopeasti katsotaan crp joka on jälleen normaali eli alle 8. Sitten lääkäriä odottelemaan. Odotan ja odotan.. Ja odotan. Kello tulee puoli yksi ja yksi.. mietin että onkohan minut unohdettu.. Vai onko minuahuudettu jo heti klo 12 kun olin vielä labrassa. Ei kuulu kutsua.. Odotan edelleen. Vähän ennen kahta minut sitten kutsutaan sisälle. Vihdoinkin!
Lääkäri kyselee ja tutkii, lopulta tekee gynegologisen tutkimuksen. Samalla ottaa Papa-näytteen, joka minun olisi joka tapauksessa pitänyt ottaa marraskuussa. Mitään selkeää selitystä kivuille ei löydy, mutta hieman ärtyneen oloinen on kohdunkaula Papaa otettaessa. Lääkäri epäilee jotain tulehdusta. Ei kuitenkaa kirjoita antibiootteja vielä vaan määrää minut labraan raskaustestiin (virtsasta) ensin, jotta "varmistuu" etten ole raskaana ja sitten voi määrätä vahvemmat antibiootit.
Hieman kyseenalaistan moista, koska olen jo melko varmasti ovuloinut tästä kierrosta. Virtsanäytte ei näyttäisi positiivista vielä vaikka olisinkin juuri raskautunut ja edellisestää kierrosta osaan varmasti sanoa, että siitä en ainakaan ole raskautunut, joten tiedän testin näyttävän negatiivista joka tapauksessa. Käyn antamassa näytteen labrassa samantien ja sairaslomatodistuksen kera jään odottelemaan lääkärin soittoa ylihuomiselle.
13.10.2011
Päätän käyttää sairaslomaa hyödykseni ja siivota oikein kunnolla kotona. Huono idea. Keittiön ja eteisen siivottuani ovat kivut niin kovat, etten pysty jatkamaan. Loppupäivän pesen pyykkiä.
14.10.2011
Lääkäri soittaa heti aamusta. Raskaustesti negatiivinen. Kuinka yllättävää! Pyytää minut hakemaan reseptin häneltä puolen päivän jälkeen. Saan antibioottikuurin viikoksi. Kolme tablettia tulee ottaa joka päivä. Tämän aikana lääkäri ei suosittele raskautumista. (Jos en ole nyt raskaana niin tuskin olen viikon päästäkään kun olen jo ovuloinut, ja jos olen raskaana viikon kuluttua niin olen sitä jo nyt!! ) Täytyy vain luottaa siihen, että jos nyt olisi sattunut ihme tapahtumaan juuri tästä kierrosta niin munasolu ei vielä ole kiinnittynyt, eli mitään harmia lääkityksestä ei pääse tapahtumaan. Aloitan antibiootit illalla.
15.10.2011
Hyvä päivä. Kivut hieman lieventyneet. Käymme poikani kanssa messuilla ja kolme tuntia jalkojen päällä ei tee pahaa ollenkaan. Illalla vielä mietin siivouksen jatkamista siihen mihin viimeksi jäin, mutta päätän kuitenkin ottaa lauantai-illan rennosti, katsellen televisiota. Klo 22 aikoihin tunnen jälleen pistävää kipua ja särkyä. Päätän mennä nukkumaan buranan voimalla.
16.10.2011
Aamulla heräsin selkäsärkyyn. En tiedä johtuuko samasta vaivasta vai onko jotain ihan muuta. Nyt otan kuitenkin härkää sarvista ja suuntaan poitsun kanssa kirpparille. Saa nähdä mitä tämä päivä tuo tullessaan. Huomenna lääkäri soittaa ja kyselee kuulumiset ja onko lääke alkanut vaikuttaa. Toivottavasti tänään alkaisi jo helpottaa. Huomenna menen jokatapauksessa töihin, kun en mä osaa kotonakaan vaan levätä. Säryt ja kivut on samat, ei kai sillä niin väliä missä niitä potee. Ehkäpä työnteosta saa jotain muuta ajateltavaa.
Kivut jatkuneet ja pahentuneet maanantaista. Särky pysyy hallinnassa särkylääkkeillä. Tietyissä asennoissa "pistää" pahasti ja äkkinäiset liikkeet tuntuvat viiltävänä kipuna.
Aamulla menen töihin ihan normaalisti, mutta soitan aamupäivällä itselleni lääkäriajan terveyskeskukseen. Klo 11.45 pika crp jälleen labrassa ja lääkäriaika klo 12.00 päivytävälle lääkärille. Klo 11.59 pääsen vihdoin labraan ja nopeasti katsotaan crp joka on jälleen normaali eli alle 8. Sitten lääkäriä odottelemaan. Odotan ja odotan.. Ja odotan. Kello tulee puoli yksi ja yksi.. mietin että onkohan minut unohdettu.. Vai onko minuahuudettu jo heti klo 12 kun olin vielä labrassa. Ei kuulu kutsua.. Odotan edelleen. Vähän ennen kahta minut sitten kutsutaan sisälle. Vihdoinkin!
Lääkäri kyselee ja tutkii, lopulta tekee gynegologisen tutkimuksen. Samalla ottaa Papa-näytteen, joka minun olisi joka tapauksessa pitänyt ottaa marraskuussa. Mitään selkeää selitystä kivuille ei löydy, mutta hieman ärtyneen oloinen on kohdunkaula Papaa otettaessa. Lääkäri epäilee jotain tulehdusta. Ei kuitenkaa kirjoita antibiootteja vielä vaan määrää minut labraan raskaustestiin (virtsasta) ensin, jotta "varmistuu" etten ole raskaana ja sitten voi määrätä vahvemmat antibiootit.
Hieman kyseenalaistan moista, koska olen jo melko varmasti ovuloinut tästä kierrosta. Virtsanäytte ei näyttäisi positiivista vielä vaikka olisinkin juuri raskautunut ja edellisestää kierrosta osaan varmasti sanoa, että siitä en ainakaan ole raskautunut, joten tiedän testin näyttävän negatiivista joka tapauksessa. Käyn antamassa näytteen labrassa samantien ja sairaslomatodistuksen kera jään odottelemaan lääkärin soittoa ylihuomiselle.
13.10.2011
Päätän käyttää sairaslomaa hyödykseni ja siivota oikein kunnolla kotona. Huono idea. Keittiön ja eteisen siivottuani ovat kivut niin kovat, etten pysty jatkamaan. Loppupäivän pesen pyykkiä.
14.10.2011
Lääkäri soittaa heti aamusta. Raskaustesti negatiivinen. Kuinka yllättävää! Pyytää minut hakemaan reseptin häneltä puolen päivän jälkeen. Saan antibioottikuurin viikoksi. Kolme tablettia tulee ottaa joka päivä. Tämän aikana lääkäri ei suosittele raskautumista. (Jos en ole nyt raskaana niin tuskin olen viikon päästäkään kun olen jo ovuloinut, ja jos olen raskaana viikon kuluttua niin olen sitä jo nyt!! ) Täytyy vain luottaa siihen, että jos nyt olisi sattunut ihme tapahtumaan juuri tästä kierrosta niin munasolu ei vielä ole kiinnittynyt, eli mitään harmia lääkityksestä ei pääse tapahtumaan. Aloitan antibiootit illalla.
15.10.2011
Hyvä päivä. Kivut hieman lieventyneet. Käymme poikani kanssa messuilla ja kolme tuntia jalkojen päällä ei tee pahaa ollenkaan. Illalla vielä mietin siivouksen jatkamista siihen mihin viimeksi jäin, mutta päätän kuitenkin ottaa lauantai-illan rennosti, katsellen televisiota. Klo 22 aikoihin tunnen jälleen pistävää kipua ja särkyä. Päätän mennä nukkumaan buranan voimalla.
16.10.2011
Aamulla heräsin selkäsärkyyn. En tiedä johtuuko samasta vaivasta vai onko jotain ihan muuta. Nyt otan kuitenkin härkää sarvista ja suuntaan poitsun kanssa kirpparille. Saa nähdä mitä tämä päivä tuo tullessaan. Huomenna lääkäri soittaa ja kyselee kuulumiset ja onko lääke alkanut vaikuttaa. Toivottavasti tänään alkaisi jo helpottaa. Huomenna menen jokatapauksessa töihin, kun en mä osaa kotonakaan vaan levätä. Säryt ja kivut on samat, ei kai sillä niin väliä missä niitä potee. Ehkäpä työnteosta saa jotain muuta ajateltavaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)