Kirje avattu ja luettu...

Kuten jo ehdin ensimmäisessä tekstissäni mainita, postin odottelu jäikin huomattavan paljon lyhyemmäksi kuin mitä olin alunperin kuvitellut. 4.10 pulahti postiluukusta kirjekuori, joka oli täynnä erinäisiä papereita täytettäväksi ja opus lapsettomuudesta ja lapsettomuushoidoista. Kirje sai minut tuntemaan itseni yllättyneeksi, hämmentyneeksi, pelokkaaksi ja toiveikkaaksi. Kaikkea yhtä aikaa. Poliklinikka-aika on 8.11.

Isoilla lihavoiduilla kirjaimilla oli kirjoitettu, että miehelle tehtävä etukäteistutkimus - siemennesteanalyysi. Sen voi ottaa joko klinikalla tai kotona, mikäli pystyy kuljettamaan näytteen klinikalle tunti sen ottamisesta ja ruumiinlämpöisenä (esim. paidan alla). Kuvittelin mieheni ehdottomasti haluavan hoitaa homman kotsalla, mutta hän sanoikin tekevänsä sen siellä. Olin myös ihan varma, että klinikalle ajan varaaminen jää minun kontoilleni, mutta senkin hän aikoi hoitaa itse. Lupasi soittaa maanantaina. Ilmeisesti analysoinnissa menee aikaa (olenko ymmärtänyt oikein että jopa 1-2 viikkoa?) ja siksi se hoidetaan etukäteen, jotta tulokset ovat käytettävissä jo ensimmäisellä poliklinikkakäynnillämme.

Kirjeessä oli mukana esitietolomakkeita iso nippu. Miehelle omansa ja minulle omani. Kaavakkeissa kysellään kaikkea kivesten laskeutumisesta ja sukupuolitaudeista aiempiin sairaalahoitoihin ja päihteiden käyttöön. Lisäksi niissä kysyttiin pituutta ja painoa, joita emme kumpikaan osanneet käydä arvioimaan. Kaikkea en voinut vielä täyttää (esim. viimeiset kuukatiset), koska käyntiin on vielä aikaa. Täytimme paperit osan yhdessä ja osan erikseen jo näin hyvissä ajoin. Mukana oli myös kaavake, jossa oli useita kysymyksiä siitä kuinka koemme hedelmättömyyden vaikuttavan  omaan terveyteemme ja mielentilaamme. Mieheni vastausten perusteella tämä asia koskettaa häntä kuitenkin enemmän kuin on antanut minun aiemmin ymmärtää. Itse tunnustan ehkä hieman vähätelleeni hedelmällisyysongelmien vaikutuksesta psyykkeeseeni. En koe olevani sen tarpeessa, että minut laitettaisiin viikottain juoksemaan jonkun psykologin luona, vaikka rehellisten vastausten perusteella näin ehkä voisikin päätellä. Pääsääntöisesti olen kuitenkin elämänmyönteinen ja tyytyväinen ihmisolento. Onneksi ei ollut kp 1 kun papereita täyttelin, tällöin vastaukset olisivat olleet aivan eri luokkaa ja minut olisi todennäköisesti lukittu johonkin suljetulle osastolle niiden perusteella.

Kirjeessä ei sanottu mitään siitä, että mitä ensimmäinen poliklinikkakäynti pitää sisällään. Keskustellaanko siellä vain, vai tehdäänkö minullekin jo jotain tutkimuksia.. Tietämättömänä nyt jännittää ihan suunnattomasti. Mukana tullutta opusta pläräilin hieman ja siellä mainittiin vain, että ensimmäisellä käynnillä tehdään alkukartoitus aina perintötekijöitä myöden. Olen kyllä pettynyt jos muuta ei tapahdu. Aikaa käynnille pyydettiin kuitenkin varaamaan 60-75 minuuttia. Jospa se nyt meneekin niin, että tämä ensimmäinen käynti onkin pelkkää liibalaabaa ja sitten niitä oikeita tutkimuksia joudutaan odottelemaan kuukausitolkulla. Monesti harmittaa, ettei me olla rikkaita ja voida vaan hoitaa homma pois alta yksityisellä. Se todennäköisesti tapahtuisi huomattavasti nopeammin. Itseänikin ärsyttää kun huolehdin liikaa jo etukäteen.

Tänään on kp 15/(25)28-35 ja kuvittelen että ovuloin joko eilen tai toissapäivänä pelkkien kehontuntemusten perusteella. En usko raskautuneeni tälläkään kertaa (ihan vaan siitä syystä kun sitä ei ole tapahtunut noin miljoonassa edellisessäkään kierrossa), joten nyt lasken päiviä vain siihen marraskuun kahdeksanteen.