Tämä blogi on minun, 25+ naisen, tapa purkaa sitä jatkuvaa ja kokoajan paisuvaa mietintämyssyä, johon kaikki lapsettomuuteemme liittyvät ongelmat kasautuvat.

Raskutumishaaveet, -yritys sekä tutkimukset ja mahdolliset hoidot ovat minulle herkkä asia, josta puhumista edes läheisimpien kanssa en koe luontevaksi.

tiistai 4. lokakuuta 2011

Show must go on..

Päätettyämme hankkia perheenlisäystä, päätimme siis vain toteuttaa suunnitelman. Ei mielessä käynyt ollenkaan, että siinä voisi olla mitään muuta ku et nyt vaan kuksitaan ahkerasti muutama kuukausi ja vuoden kuluttua meillä on suloinen nyytti tuossa vieressä tuhisemassa... Olenhan mä jo kaksi kertaa raskautunut ja yhden suloisen poikalapsen onnellinen äiti...

Kavereiden kyselyihin, että koskas se teille se vauva tulee, vastailin ympäripyöreästi, että eiköhän se ajallaan sitten, myhäillen itsekseni, et ootappa vaan ku kolmen kuukauden päästä pamautan sulle et oon kolmannella kuulla raskaana..

No kuten jokainen joka tän blogin otsikon on lukenut tietää niin näinhän ei sitten suinkaan käynyt...

Meni yk 1 ja 2 ja 3.. Ei mitään.. toki joka kuukausi oli rinnat kipeänä ja kaikenmoisia kiinnityskipujakin tunsin ja joka kierrosta olin ihan varma, että no nyt se tärppäsi.. testejä tein lähes joka kierrosta ja aina sieltä puikahti se räikeän punainen YKSI VIIVA..

Jossain yrityskiertojen 6-9 välillä päätin vähän hengähtää ja lopettaa stressaamisen.. Mies ei suuremmin ole stressannut, aina vaan yhtä luottavaisesti toteaa, että tulee sitten kun on tullakseen.. En enää testaillut heti kp 28-29 aikana vaan odottelin kiltisti kp 31-32 jotka muuttuikin sitten kp 1:ksi ja taas säästyi rahat kun ei tarvinnutkaan testiä ostaa.. Kykenin ottamaan rennosti, testailematta turhia ja bongailematta olemattomia raskausoireita siihen saakka kunnes tajusin yritystä olevan takana se maaginen vuosi.

Jostain luin, kuinka joku oli odottanut julkiselle puolelle tutkimuksiin/hoitoihin pääsyä useita kuukausia ja hoitoja oli jatkunut jo useita vuosia ja tuloksetta.. Silloin päätin, että taidanpa heti soitella terveyskeskukseen ja varata lääkäriaikaa.. ja sen tein. Ajan sain suht nopeasti mistä olin yllättynyt ja lääkärin kanssa jutusteltua laittoi labralähetteen mulle ja miehelle ja jos ei niissä mitään poikkeavaa niin lupasi laittaa meille lähetteen polille tarkempiin tutkimuksiin. Päällimmäisenä jäi sellainen olo, että jokin mun kaavinnassa olisi kuitenkin voinut mennä pieleen, eli se selviää ultralla..

Labra tulokset tuli - ei poikkeavaa. Ei minulla, eikä miehellä. Hoitajalta vielä puhelimitse varmistin, että onhan meidän lähete lähtenyt. Sanoi, että meidän oma lääkäri on jo kesälomalla, mutta laittaa heti seuraavalla viikolla sen toiselle lääkärille toimistoajalle nähtäväksi niin kirjoittaa sen lähetteen meidän oman lääkärin puolesta.. Tutkimusaikaa jäimme odottelemaan siis tämän vuoden kesäkuussa.

2 kommenttia:

  1. Hei Sally. Tuntemattoman kirjoittajan ajatukset Luojan luona olevasta lapsesta herkisti mieleni. Voi kuinka sitä lasta voikaan kaivata, niin paljon, niin isosti.

    Toivon, että tutkimukset avartavat tilannetta. Pahintahan tässä on se epätietoisuus.

    Kirjoitat hyvin, pidän tyylistäsi. Jään seuraamaan tarinaanne!

    VastaaPoista
  2. :) Kiitos ja kiva jos teksteistäni saa edes jotain selkoa.

    VastaaPoista