Päätin lopettaa tämän blogin, jotta en kääntäisi veistä haavassa kenellekään. Elämässä vaan tuntuu että sattuu ja tapahtuu, nyt vähän liikaakin ja tuntuu että tarvitsen nyt ehkä enemmän kuin koskaan paikan jonne avautua. Täten ilmoitan että olen aloittanut uuden blogin, jossa käsitellään elämää plussan jälkeen. Kyseessä ei ole raskausblogi, vaikka raskauttakin varmasti tullaan käsittelemään. Mun elämäni on plussan jälkeen heittäny täyden kuperkeikan, kun mies ilmoitti pian plussan jälkeen, että haluaa erota. Eli niitä tunteita ja eron etenemistä tai etenmättömyyttä luvassa ainakin alkajaisiksi. Eli draamaa riittää varmasti. Toivottavasti joku lukija täältäkin löytää itsestään sen vahvuuden, että jatkaa mun kirjoitusten lukemista. Lukijoita on kiva saada, vaikka itseni vuoksihan minä kirjoitan.
Mutta näillä sanoilla heitän hyvästit lapsettomuuden tuskalle, vähintäänkin blogina ja toivotan kaikki tervetulleeksi pohtimaan onko kaikella tarkoitus vai ei.. uuden blogin löydätte osoitteesta http://kaikellaontarkoitusvaionko.blogspot.fi/
Kiitos heille, jotka ovat seuranneet matkaani tähän saakka. Plussatuulia ja onnistumisia toivon teille kaikille koko sydämestäni. Nyt on minun aikani suunnata kohti uusia haasteita, kirjaimellisesti. Hyvästi!
torstai 9. elokuuta 2012
maanantai 2. heinäkuuta 2012
torstai 21. kesäkuuta 2012
Alkionsiirto
Nyt on sisälleni siirretty alkio. Siirto oli lähes kivuton (kotoa lähtiessä ennakoin ja otin 2x400mg burana) vaikkakin oli hieman ongelmia saada näkyvyyttä kohtuun ilmeisesti taaksepäin kallistuneisuuden vuoksi. Tästä alkaa piinapäivät, jollaisia meillä ei ennen ole nähty. Hoitaja sanoi, että aikaisintaan 10 päivän kuluttua voi testata, mutta varmimman tuloksen saa kahden viikon kuluttua. Mies oli sitä mieltä, että parempi vaan odottaa se 2 viikkoa, mutta mun kärsivällisyydellä ei todellakaan tulla pääsemään sinne saakka ilman testailuja. Vaikka järkevintähän se olisi, niin saisi varman tuloksen kerralla, eikä esim joudu pettymään 10 vrk kuluttua ja sit elättelemään uutta toivoa ja taas pettymään. Katsotaanpas nyt kuinka käy ja mihin saakka mun kärsivällisyys kestää.
Osaatteko suositella herkimpiä raskaustestejä tai ohjeistaa, että milloin tosiaan kannattais testailla? perusteluja puolesta ja vastaan otetaan vastaan mielellään. :)
Suurin ilouutinen lienee tänään kuitenkin se, että meiltä meni vielä 8 alkiota pakkaseen.. Siis KAHDEKSAN!! Tosin pakastettu pareittain ja hoitajan mukaan ne sieltä sitten siirrettäisiinkin parettain, mutta alkioita kuitenkin neljään siirtoon. Olen hurjan tyytyväinen tähän tulokseen, koska pelkäilin kovasti hoidon jokaisessa vaiheessa, että asiat menee pahasti pieleen. Eli jos tämä siirto ei nyt tuota toivottua tulosta on meillä pakasteessa vielä 8 toivonkipinää. Ja täten ei tarvitse koko hoitorumbaa käydä lävitse ainakaan ihan heti uudelleen.
Nyt jään piianailemaan taustoille. Toivotan kaikille oikein ihanaa Juhannusta ja toivon suuresti aurinkoisia kesäpäiviä. Palaan asiaan kun on jotain kerrottavaa. :)
Osaatteko suositella herkimpiä raskaustestejä tai ohjeistaa, että milloin tosiaan kannattais testailla? perusteluja puolesta ja vastaan otetaan vastaan mielellään. :)
Suurin ilouutinen lienee tänään kuitenkin se, että meiltä meni vielä 8 alkiota pakkaseen.. Siis KAHDEKSAN!! Tosin pakastettu pareittain ja hoitajan mukaan ne sieltä sitten siirrettäisiinkin parettain, mutta alkioita kuitenkin neljään siirtoon. Olen hurjan tyytyväinen tähän tulokseen, koska pelkäilin kovasti hoidon jokaisessa vaiheessa, että asiat menee pahasti pieleen. Eli jos tämä siirto ei nyt tuota toivottua tulosta on meillä pakasteessa vielä 8 toivonkipinää. Ja täten ei tarvitse koko hoitorumbaa käydä lävitse ainakaan ihan heti uudelleen.
Nyt jään piianailemaan taustoille. Toivotan kaikille oikein ihanaa Juhannusta ja toivon suuresti aurinkoisia kesäpäiviä. Palaan asiaan kun on jotain kerrottavaa. :)
tiistai 19. kesäkuuta 2012
lääkepöllyissä kirjoittelua..
Punktio on nyt tehty ja juuri tultiin kotiin. Jälkeenpäin ajateltuna ei se niin kamalaa ollut.. oikea puoli meni suht kivuttomasti ohi, mutta vasen puoli oli huomattavan paljon herkempi ja teki kipeää niin samperisti.. itkuhan siinä tuli.. voi osittain myös saadut lääkkeet herkistäneet mua.. Hetken aikaa siellä lepäilin ennen kotiin lähtöä.. jouduin vielä buranan pyytämään ennen lähtöä.. Nyt sit taas sattuu kovinkin kovasti tuonne oikealle puolelle ja vasemmalle taas ei.. Yritän tässä lepäilemään alkaa, mies juuri mulle ruokaa laittaa ja saa tarjoilla sänkyyn.. :)
18 munasolua oli päivän saalis ja siihen olen erittäin tyytyväinen. Sperman kanssa ei sitten kai oltukaan niin onnekkaita, vaan ensimmäisessä näytteessä ei ollut riittävästi siittiöitä (mitä se sitten tarkoittaneekaan), joten mies joutui vielä toisen näytteen käydä antamassa. Toivottavasti sieltä nyt löytyy "riittävästi" häntäveikkoja, että saadaan edes muutamia hedelmöitettyä..
Torstaina alkionsiirto, mikäli huomenna ei kuulu huonoja uutisia..
18 munasolua oli päivän saalis ja siihen olen erittäin tyytyväinen. Sperman kanssa ei sitten kai oltukaan niin onnekkaita, vaan ensimmäisessä näytteessä ei ollut riittävästi siittiöitä (mitä se sitten tarkoittaneekaan), joten mies joutui vielä toisen näytteen käydä antamassa. Toivottavasti sieltä nyt löytyy "riittävästi" häntäveikkoja, että saadaan edes muutamia hedelmöitettyä..
Torstaina alkionsiirto, mikäli huomenna ei kuulu huonoja uutisia..
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
viimeinen piikki nahkaan..
Nyt on Ovitrelle, eli tällä erää ainakin viimeinen piikki on pistetty mun elimistöön. Huomenna hormoniton/lääkkeetön päivä ja tiistaina punktio ja Lutinus kuurin aloitus. Hieman mietityttää nuo emätintabletit, että kuinkahan sotkuista puuhaa ne mahtavat olla kun kolme kertaa päivässä niitä joutuu asettelemaan. Kaikki kestetään ja vaiva on varmasti sen arvoinen, että jotain tuloksia aikaan saataisiin.
Gonalista mulla meni rinnat ERITTÄIN kipeiksi pari päivää sitten. Tai siis oletettavasti siitä. Tänään en voinu enää rintsikoitakaan pitää päällä, kun sattui niin kovasti. Muita oireita ei lääkkeet ole minulle aiheuttanut. Onneksi. Helpolla olen päässyt.
Nyt vain toivon suuresti, että ovat munasolut ehtineet kypsyä riittävästi ja tiistaina saataisiin saaliiksi mahdollisimman monta kypsää munasolua. Keskiviikkona sitten päivystetään puhelinta, ettei vain tulisi sitä soittoa, jossa kerrotaan ettei yhään munasolua ole saatu hedelmöitettyä. Toivottavasti sitä ei siis tule ja päästään torstaina tuoresiirtoon.
Nyt jään odottelemaan Ovitrellen sivuoireita, joista hoitaja kovasti varoitteli ja yritän saada kaksi yötä nukuttua, mikä ei varmasti tule olemaan helppoa.
Alavatsalla on nyt parin päivän ajan ollut hieman turvotusta ja pientä nippailua, toivottavasti se on hyvä merkki.. Jännittää kovasti..
Gonalista mulla meni rinnat ERITTÄIN kipeiksi pari päivää sitten. Tai siis oletettavasti siitä. Tänään en voinu enää rintsikoitakaan pitää päällä, kun sattui niin kovasti. Muita oireita ei lääkkeet ole minulle aiheuttanut. Onneksi. Helpolla olen päässyt.
Nyt vain toivon suuresti, että ovat munasolut ehtineet kypsyä riittävästi ja tiistaina saataisiin saaliiksi mahdollisimman monta kypsää munasolua. Keskiviikkona sitten päivystetään puhelinta, ettei vain tulisi sitä soittoa, jossa kerrotaan ettei yhään munasolua ole saatu hedelmöitettyä. Toivottavasti sitä ei siis tule ja päästään torstaina tuoresiirtoon.
Nyt jään odottelemaan Ovitrellen sivuoireita, joista hoitaja kovasti varoitteli ja yritän saada kaksi yötä nukuttua, mikä ei varmasti tule olemaan helppoa.
Alavatsalla on nyt parin päivän ajan ollut hieman turvotusta ja pientä nippailua, toivottavasti se on hyvä merkki.. Jännittää kovasti..
perjantai 15. kesäkuuta 2012
18?!? :D
Tänään käytiin katsastamassa follien tilannetta ja ihan hyvin ne oli nyt lääkärin mukaan lähteneet kasvamaan. 18 niitä näin äkkiseltään arvioi siellä olevan, mutta olivat vielä hieman pienenpuoleisia. Mutta hurjan suuri luku, ottaen huomioon, että mulla ei niitä oireita ole kummemmin ollut. Tarkemminhan selviää tosin vasta punktiossa, mutta alustavaksi tiedoksi laittoi sinne menemään, että 15-20 follia.
No tänään sitten tietysti sen ultran jälkeen on sitten ollut ja kun töiden jälkeen innostuttiin miehen kanssa peittoa heiluttelemaan, kyllä sai tosiaan varovaisena olla, ettei satu. Eli kyllä siellä jotain on :)
Gonalin annostus nyt tänään ja huomenna 200IU. Sumute loppuu huomen illalla ja sunnuntai-iltana myöhään on Ovitrellen pisto. Tiistaina siis ollaan menossa punktioon!!!! JEEE!! Tai siis kyllä se ihan tosissaan mua pelottaa, mutta vaikee uskoa, että me ollaan nyt JO(?) menossa punktioon.. ja näyttää että sekään ei ole ihan turha reissu. Ja näin olleen päästään siis myös siirtoon ennen juhannusta, eli torstaina. Tämä oli se jännityksen paikka ja näyttää nyt että sekin asia lutviutuu kuin itsestään.
Mulla on näköjään paha tapa pelätä aina pahinta ja stressata asioista ihan turhaan etukäteen. (Nyt olen jo siirtynyt stressamaan löytyykö mieheltä yhtään siittiötä enää tai hedelmöittyykö niistä munasoluista yksikään..)
Ei voi muuta sanoa kuin HUH sanan moninaisessa merkityksessä!
No tänään sitten tietysti sen ultran jälkeen on sitten ollut ja kun töiden jälkeen innostuttiin miehen kanssa peittoa heiluttelemaan, kyllä sai tosiaan varovaisena olla, ettei satu. Eli kyllä siellä jotain on :)
Gonalin annostus nyt tänään ja huomenna 200IU. Sumute loppuu huomen illalla ja sunnuntai-iltana myöhään on Ovitrellen pisto. Tiistaina siis ollaan menossa punktioon!!!! JEEE!! Tai siis kyllä se ihan tosissaan mua pelottaa, mutta vaikee uskoa, että me ollaan nyt JO(?) menossa punktioon.. ja näyttää että sekään ei ole ihan turha reissu. Ja näin olleen päästään siis myös siirtoon ennen juhannusta, eli torstaina. Tämä oli se jännityksen paikka ja näyttää nyt että sekin asia lutviutuu kuin itsestään.
Mulla on näköjään paha tapa pelätä aina pahinta ja stressata asioista ihan turhaan etukäteen. (Nyt olen jo siirtynyt stressamaan löytyykö mieheltä yhtään siittiötä enää tai hedelmöittyykö niistä munasoluista yksikään..)
Ei voi muuta sanoa kuin HUH sanan moninaisessa merkityksessä!
tiistai 12. kesäkuuta 2012
Hemmetin juhannus..
Saamastani kommentista (kiitos siitä!) päätellen näitä hoitotyylejä on hurjan paljon erilaisia..
Tänään piikitin siis 7. kerran (ja varmaan samanverran jäljellä). Aavistukset osu oikeeseen ja ei siellä mitään ollut kasvanut. Ei edes sen vertaa että ois voinu lääkäri mitään arviota heittää että montako ois mahdollisesti kypsymässä.. ei mitään.. tänään meni sit 200IU tuon aiemman 150IU sijasta, mutta huomenna ja torstaina sitten taas 150IU, koska lääkäri pelkää hyperstimulaatiota.. Musta kuulosti jotenkin oudolta et jos sitä nostais pysyvästi 200IU annostuksen niin tulis hyperiä jos 150IU ei oo saanu mitään aikaan. Totesi vaan, että eipä taida olla meillä punktiota ensi maanantaina niinku oli alustavasti suunniteltu.. perjantaina katsotaan tilannetta uudelleen, eli ultra jälleen ja silloin sovitaan punktioista sun muista.. toivottavasti tuo tämän päivän 200IU saa siellä edes jotain kasvamaan.
Seuraava stressin tekijä onkin sitten tuo juhannus. Jos punktio voidaan tehdä vasta keskiviikkona (tai myöhemmin..?) ei siellä ole juhannuksena ketään niitä siirtämässä. Tällöin joudutaan viljelemään 5 päivää ja siirto olisi juhannuksen jälkeen maanantaina. Mikä lääkärin mielestä muuten ok, mutta alkioiden pakastuksessa tässä tapauksessa jotain vaikeutta/ei mahdollista. Mikä musta kuullosti jotenkin todella oudolta ettei alkioita tällöin voisi pakastaa, koska olen kuitenkin muista blogeista lukenut että myös viiden päivän viljelyn jälkeen on alkioita pakkaseen mennyt.. miksei sitten meillä/täällä voi?
Nyt ärsyttää ja ottaa pannuun kaiken maailman juhlapyhät ihan täysillä..
Tänään piikitin siis 7. kerran (ja varmaan samanverran jäljellä). Aavistukset osu oikeeseen ja ei siellä mitään ollut kasvanut. Ei edes sen vertaa että ois voinu lääkäri mitään arviota heittää että montako ois mahdollisesti kypsymässä.. ei mitään.. tänään meni sit 200IU tuon aiemman 150IU sijasta, mutta huomenna ja torstaina sitten taas 150IU, koska lääkäri pelkää hyperstimulaatiota.. Musta kuulosti jotenkin oudolta et jos sitä nostais pysyvästi 200IU annostuksen niin tulis hyperiä jos 150IU ei oo saanu mitään aikaan. Totesi vaan, että eipä taida olla meillä punktiota ensi maanantaina niinku oli alustavasti suunniteltu.. perjantaina katsotaan tilannetta uudelleen, eli ultra jälleen ja silloin sovitaan punktioista sun muista.. toivottavasti tuo tämän päivän 200IU saa siellä edes jotain kasvamaan.
Seuraava stressin tekijä onkin sitten tuo juhannus. Jos punktio voidaan tehdä vasta keskiviikkona (tai myöhemmin..?) ei siellä ole juhannuksena ketään niitä siirtämässä. Tällöin joudutaan viljelemään 5 päivää ja siirto olisi juhannuksen jälkeen maanantaina. Mikä lääkärin mielestä muuten ok, mutta alkioiden pakastuksessa tässä tapauksessa jotain vaikeutta/ei mahdollista. Mikä musta kuullosti jotenkin todella oudolta ettei alkioita tällöin voisi pakastaa, koska olen kuitenkin muista blogeista lukenut että myös viiden päivän viljelyn jälkeen on alkioita pakkaseen mennyt.. miksei sitten meillä/täällä voi?
Nyt ärsyttää ja ottaa pannuun kaiken maailman juhlapyhät ihan täysillä..
maanantai 11. kesäkuuta 2012
Ajatus tai kaksi..
Kuinka pian Gonal-F:n piikitysten alkamisesta "pitäis" alkaa olemaan jotain tuntemuksia? tai miten teillä muilla on mennyt. Mä aloitin siis piikittelyn viime keskiviikkona eli tänään upposi 6. piikki vatsanahkaan. Hoitaja sanoi, ettei saa fyysisesti rasittaa itseään sitten kun alkaa mahassa tuntumaan.. (en tietenkään tajunnut kysyä, että mitä tuntuu) Varmistin siis vielä että saan salilla käydä ainakin silloin keskiviikkona ja torstaina.. sanoi, että joo ihan hyvin voit, ei niitä tuntemuksia niin nopeasti tule.
Mutta pitäsikö olla huolissaan, kun niitä ei ole vieläkään? Ehkä stressaan nyt ihan turhaan kun huomenna on kuitenkin se ultra niin siinähän se selviää onko lääkityksellä ollut mitään vaikutusta.. Stressaanpas kuitenkin.. Mahassa ei siis tunnu yhtään miltään. Ihan todella pieniä nippailuja alavatsassa tunnen kun sitä oikein yritän ajatella, mutta normaalisti en niitä edes huomaisi. Olo on hyvä. Energinen ja aikaansaava. Töissä ei ole mitään ongelmaa olla, vaikka jalkojen päällä olen suurimman osan ajasta ja joudun kyykkimään ja joskus jotain nostelemaankin. Tarvittaessa pystyn ottamaan juoksuaskelia, ilman minkäänlaisia tuntemuksia. Jotenkin kuvittelin hoitajan puheiden ja lukemieni blogien perusteella, että kuuluisi olla "tuntemuksia" tai vähintäänkin jonkin sortin turvotusta.. Mutta jos ei vaan mitään..? Ehkä tää on se vaihe missä meillä menee täysin pieleen ja nyt voin jo heittää kirveen kaivoon.
Onhan se ollut odotettavissa, että on monta käännekohtaa jossa jokin voi mennä pieleen tai olla onnistumatta.. ehkä tämä on nyt se.. :(
Kävin tänään ostamassa toisen Gonal-F kynän apteekista (264,67€ omavastuu), mutta skeptisesti laitoin sen jääkaappiin, että jospa sille ei olekaan käyttöä niin säilyy.. En tiedä mitä tapahtuisi, jos minkäänlaista hoitovastetta ei ole nyt saavutettu. Varmaan se kynä menisi silti käyttöön, mutta ajattelin pelata varman päälle. Jos huomenna sanovatkin, että ei toimi, jätetään hoito kesken..
Toinen vaihtoehto mitä myös pelkään on, että annosta nostetaan huimasti ja joudun noita kyniä ostelemaan viel useamman lisää.. käytännössä siis en usko, että minulla olisi siihen varaa. Jos vielä yhden kynän joudun ostamaan tässä kuussa, niin siitä ehkä nipin napin selvitään hengissä, mutta jos enemmän niin silloin kyllä jää loppukuun ilman ruokaa meidän perhe.. ehkä jopa joudutaan lainauspuuhiin.. :/ Ikävä kun raha tulee vastaan kaikessa.. Mä en ole koskaan uskonut, että raha voi tuoda onnellisuutta ja siksi olen tehnyt työtä jossa palkka ei todellakaan päätä huimaa, mutta josta nautin täysillä. Tuloja pienentää, myös se, että opiskelen samalla. Samalle alalle, mutta hieman korkeammalle tähtään, mutta tämäkään muutos ei tulevaisuudessa hirmuisesti rahapussia heilauta.. Myös mies opiskelee, koska myös hänelle olen aina sanonut, että täytyy olla mahdollisuus kouluttaa itsensä siihen työhön, josta uskoo nauttivansa. Hänellä on pohjalla kuitenkin AMK-tutkinto ja uskon, että töitäkin olisi tarjolla. Mutta koska emme usko rahan tuovan rakkautta tai onnellisuutta, niin haluamme suunnata sinne minkä tiedämme meidät tekevän onnellisiksi.. ja tästä on nyt hintana tämä rahattomuus ja se, että näitä hoitoja varten joudumme laskemaan jokaisen sentin erittäin tarkkaan. Yllätyksille ei siis nyt olisi varaa.
Näillä ajatuksilla huomista ultraa odotellessa..
Mutta pitäsikö olla huolissaan, kun niitä ei ole vieläkään? Ehkä stressaan nyt ihan turhaan kun huomenna on kuitenkin se ultra niin siinähän se selviää onko lääkityksellä ollut mitään vaikutusta.. Stressaanpas kuitenkin.. Mahassa ei siis tunnu yhtään miltään. Ihan todella pieniä nippailuja alavatsassa tunnen kun sitä oikein yritän ajatella, mutta normaalisti en niitä edes huomaisi. Olo on hyvä. Energinen ja aikaansaava. Töissä ei ole mitään ongelmaa olla, vaikka jalkojen päällä olen suurimman osan ajasta ja joudun kyykkimään ja joskus jotain nostelemaankin. Tarvittaessa pystyn ottamaan juoksuaskelia, ilman minkäänlaisia tuntemuksia. Jotenkin kuvittelin hoitajan puheiden ja lukemieni blogien perusteella, että kuuluisi olla "tuntemuksia" tai vähintäänkin jonkin sortin turvotusta.. Mutta jos ei vaan mitään..? Ehkä tää on se vaihe missä meillä menee täysin pieleen ja nyt voin jo heittää kirveen kaivoon.
Onhan se ollut odotettavissa, että on monta käännekohtaa jossa jokin voi mennä pieleen tai olla onnistumatta.. ehkä tämä on nyt se.. :(
Kävin tänään ostamassa toisen Gonal-F kynän apteekista (264,67€ omavastuu), mutta skeptisesti laitoin sen jääkaappiin, että jospa sille ei olekaan käyttöä niin säilyy.. En tiedä mitä tapahtuisi, jos minkäänlaista hoitovastetta ei ole nyt saavutettu. Varmaan se kynä menisi silti käyttöön, mutta ajattelin pelata varman päälle. Jos huomenna sanovatkin, että ei toimi, jätetään hoito kesken..
Toinen vaihtoehto mitä myös pelkään on, että annosta nostetaan huimasti ja joudun noita kyniä ostelemaan viel useamman lisää.. käytännössä siis en usko, että minulla olisi siihen varaa. Jos vielä yhden kynän joudun ostamaan tässä kuussa, niin siitä ehkä nipin napin selvitään hengissä, mutta jos enemmän niin silloin kyllä jää loppukuun ilman ruokaa meidän perhe.. ehkä jopa joudutaan lainauspuuhiin.. :/ Ikävä kun raha tulee vastaan kaikessa.. Mä en ole koskaan uskonut, että raha voi tuoda onnellisuutta ja siksi olen tehnyt työtä jossa palkka ei todellakaan päätä huimaa, mutta josta nautin täysillä. Tuloja pienentää, myös se, että opiskelen samalla. Samalle alalle, mutta hieman korkeammalle tähtään, mutta tämäkään muutos ei tulevaisuudessa hirmuisesti rahapussia heilauta.. Myös mies opiskelee, koska myös hänelle olen aina sanonut, että täytyy olla mahdollisuus kouluttaa itsensä siihen työhön, josta uskoo nauttivansa. Hänellä on pohjalla kuitenkin AMK-tutkinto ja uskon, että töitäkin olisi tarjolla. Mutta koska emme usko rahan tuovan rakkautta tai onnellisuutta, niin haluamme suunnata sinne minkä tiedämme meidät tekevän onnellisiksi.. ja tästä on nyt hintana tämä rahattomuus ja se, että näitä hoitoja varten joudumme laskemaan jokaisen sentin erittäin tarkkaan. Yllätyksille ei siis nyt olisi varaa.
Näillä ajatuksilla huomista ultraa odotellessa..
torstai 7. kesäkuuta 2012
Tupakoinnista..
Mä poltan tupakkaa. Oon monesti yrittänyt lopettaa, mutta ainoa oikea pitkä saavutus oli esikoisen raskausaika. Poltan siis edelleen. Onko se moraalisesti väärin? Monet lopettavat tupakoinnin jo ennen kuin alkavat edes yrittämään lasta. Me ollaan yritetty 2 vuotta ja mä poltan edelleen. Hoidot on aloitettu, niin eikö siinä kohtaa ois viimeistään pitäny lopettaa. tai sitten kun mahdollinen alkionsiirto tapahtuu. Mikä on se oikea aika? En todellakaan aio polttaa jos raskaudun ja haluaisin lopettaa kovasti. Lopettamisen yrittämisestä johtuva stressi ja päänsärky ei yhtään houkuttele. Uskon tuntevani itseni, ja tiedän etten pysty lopettamaan vasta kuin positiivisen raskaustestin jälkeen. Niin meni edellisessäkin raskaudessa. Kun sain positiivisen testin käteen, kävin viimeisellä tupakalla ja se oli sitten siinä. Tyhmähän mä olen kun aloin muutama kuukausi synnytyksen jälkeen jälleen polttaa. Tiedän kyllä sen. Sitä virhettä en halua tehdä uudestaan. Mutta ärsyttää ihan suunnattomasti, että oma terveys ei ole itselle niin tärkeä. Tarvitsee sen raskauden, jotta voi lopettaa koska ei halua aiheuttaa mitään vauvalle. Mutta itsekö en ole sen arvoinen?
Onko mielestänne väärin, että poltan edelleen, vaikka toive raskautumisesta on ollut jo suuri pitkän aikaa?
Onko mielestänne väärin, että poltan edelleen, vaikka toive raskautumisesta on ollut jo suuri pitkän aikaa?
keskiviikko 6. kesäkuuta 2012
Polikäynti
Juuri kotiuduttiin polireissulta.
"Hyvältä näyttää" totesi ultraava lääkäri. Se oli nopeasti ohi. Housut alas ja pöydälle. löytyi siisti kohtu ja munasarjat joissa kummassakin reilusti mustia palleroita joita alkaa kasvatella.
Lääkäri tulosti kuvan kohdustani, josta löysi vähän jotain kiinnikkeitä. Näillä ei vaikutusta raskautumiseen, mutta loppuraskaudessa voi vaikuttaa siten, että vauva ei pääse kääntymään oikein päin tai oikeeseen tuloasentoon. Tämä voi olla ollut syynä esikoisenkin kohdalla, ettei pää laskeutunut oikeeseen paikkaan ja jouduttiin tekemään kiireellinen sektio.
Miehen siittiöistä kysyttiin vähän tarkempia lukuja ja normaalin 20 miljoonan siittiön sijasta oli tutkitussa spermassa näitä ollut 0,1 miljoonaa.. eli ei liene epäilystä mistä tässä kenkä puristaa. Nämäkään eivät liikkuneet normaalisti. Lääkäri sanoi että niitä ei ole niin paljon kuin normaalisti, mutta niitä on silti paljon ja edottomasti riittävästi ICSIin. Eli punktiopäivän sperman laadusta riippuu, että onko meillä kyseessä IVF vai ICSI. Mikäli sperma samaa luokkaa edelleen niin ICSI.
Suuresti lääkäri ihmetteli sitä että siittiöitä vähän, mutta testosteronit oli todella korkeat. Sanoi että normaalisti ovat molemmat alhaalla tai molemmat ylhäällä. Kysyi sitten mieheltäni, etteihän hän ole mitään hormooneita koskaan käyttänyt (tässä kohtaa mua meinas ihan tosissaan alkaa naurattaa) ja mies siihen että ei.. niin lääkäri kysy sit vielä uudestaan, et ei oo ollu mitään hormonaalista lääkitystä tai mitään.. ja mies siihen taas että ei.. Silti lääkäri jäi mietteliään näköiseksi, ihan kuin ei olisi uskonut..
Lääkäriltä käytiin sitten hoitajalla, joka kyseli kuulumisia ja ohjeisti gonal-f-kynän käytön ja antoi mukaan puhdistuslappuja, sideharsotaitoksia ja neularoskiksen kotiin vietäväksi. Pisto ajankohdaksi sovittiin ilta tai iltapäivä, ettei tarvitse töissä tästä huolehtia.. Mietin vielä että mikä on sopiva aika mutta nyt tuntuu että klo 17-18 välillä olen useimmiten kotona, eli ehkä niihin aikoihin ois hyvä. Viikonloppuna saattaa illat venyä niin pitkiksi, että en uskalla jättää sitä sen nukkumaan menon varaan, kun se voi heitellä aika suuresti se aika..
Eli tänään iltapäivällä sitten aloitan pistelyt ja hoitaja kehotti välttämään fyysistä rasitusta (tietysti) niin käyn tänään ja huomenna vähän niinkuin varastoon salilla ja siivoan oikein kunnolla, että voin sitten reilun viikon maata sohvalla ja pompottaa miestä :P
Kaikenkaikkiaan tämä ensimmäinen uä-käynti ei todellakaan ollut kaiken sen jännittämisen arvoista.. Ihan helppo ja mukavakin reissu :)
Tiistaina sitten seuraavan kerran. :) (..ja taas alko jännittään)
"Hyvältä näyttää" totesi ultraava lääkäri. Se oli nopeasti ohi. Housut alas ja pöydälle. löytyi siisti kohtu ja munasarjat joissa kummassakin reilusti mustia palleroita joita alkaa kasvatella.
Lääkäri tulosti kuvan kohdustani, josta löysi vähän jotain kiinnikkeitä. Näillä ei vaikutusta raskautumiseen, mutta loppuraskaudessa voi vaikuttaa siten, että vauva ei pääse kääntymään oikein päin tai oikeeseen tuloasentoon. Tämä voi olla ollut syynä esikoisenkin kohdalla, ettei pää laskeutunut oikeeseen paikkaan ja jouduttiin tekemään kiireellinen sektio.
Miehen siittiöistä kysyttiin vähän tarkempia lukuja ja normaalin 20 miljoonan siittiön sijasta oli tutkitussa spermassa näitä ollut 0,1 miljoonaa.. eli ei liene epäilystä mistä tässä kenkä puristaa. Nämäkään eivät liikkuneet normaalisti. Lääkäri sanoi että niitä ei ole niin paljon kuin normaalisti, mutta niitä on silti paljon ja edottomasti riittävästi ICSIin. Eli punktiopäivän sperman laadusta riippuu, että onko meillä kyseessä IVF vai ICSI. Mikäli sperma samaa luokkaa edelleen niin ICSI.
Suuresti lääkäri ihmetteli sitä että siittiöitä vähän, mutta testosteronit oli todella korkeat. Sanoi että normaalisti ovat molemmat alhaalla tai molemmat ylhäällä. Kysyi sitten mieheltäni, etteihän hän ole mitään hormooneita koskaan käyttänyt (tässä kohtaa mua meinas ihan tosissaan alkaa naurattaa) ja mies siihen että ei.. niin lääkäri kysy sit vielä uudestaan, et ei oo ollu mitään hormonaalista lääkitystä tai mitään.. ja mies siihen taas että ei.. Silti lääkäri jäi mietteliään näköiseksi, ihan kuin ei olisi uskonut..
Lääkäriltä käytiin sitten hoitajalla, joka kyseli kuulumisia ja ohjeisti gonal-f-kynän käytön ja antoi mukaan puhdistuslappuja, sideharsotaitoksia ja neularoskiksen kotiin vietäväksi. Pisto ajankohdaksi sovittiin ilta tai iltapäivä, ettei tarvitse töissä tästä huolehtia.. Mietin vielä että mikä on sopiva aika mutta nyt tuntuu että klo 17-18 välillä olen useimmiten kotona, eli ehkä niihin aikoihin ois hyvä. Viikonloppuna saattaa illat venyä niin pitkiksi, että en uskalla jättää sitä sen nukkumaan menon varaan, kun se voi heitellä aika suuresti se aika..
Eli tänään iltapäivällä sitten aloitan pistelyt ja hoitaja kehotti välttämään fyysistä rasitusta (tietysti) niin käyn tänään ja huomenna vähän niinkuin varastoon salilla ja siivoan oikein kunnolla, että voin sitten reilun viikon maata sohvalla ja pompottaa miestä :P
Kaikenkaikkiaan tämä ensimmäinen uä-käynti ei todellakaan ollut kaiken sen jännittämisen arvoista.. Ihan helppo ja mukavakin reissu :)
Tiistaina sitten seuraavan kerran. :) (..ja taas alko jännittään)
tiistai 5. kesäkuuta 2012
vähän sitä sun tätä..
Mulla alkaa hieman jännittää.. Unohdin (miten edes mahdollista??) käydä tänään apteekissa hakemassa sen Gonal-F:n, vaikka juuri edellisessä tekstissä muistuttelin kaikkia muita, et kannattaa hakea ne ajoissa, kun voi olla, että niitä ei ole apteekissa. Mitäs jos mun tuurilla sitä ei ole ja ei saada keskiviikoksi?? Tiedän ja oikeesti tunnenkin, että kyllä sen jostain huomenna saan, mutta on vähän sellanen olo, että jostain on pakko kuitenkin stressata.
Menkat alkaa olla nyt ohi ja hyvä niin.. Jokainen päivä niitä on liikaa. Vaikka tietysti hyvä niiden on joskus tullakin.. Pieni toivo alkaa nostaa päätään vaikken ole luvannut itselleni suuria toivoakaan ja mietin, että jospa ne nyt oisivat olleet viimeiset yhdeksään kuukauteen..? Mutta koska minussa asuu pessimisti niin en jaksa uskoa että Meillä voisi tämän kanssakaan tärpätä heti ensimmäisellä kerralla.. kun kerta kaikessa muussakin on menty pisimmän mahdollisen kaavan kautta.. Miksipä se nytkään onnistuis kerralla? Yksi kolmesta onnistuu saa tilastot..ja jostain vielä menin tietysti lukemaan, että se oli vasta raskauden alkamisen onnistuminen.. Sitten mitä kaikkea voikaan mennä pieleen vielä raskauden aikana, mikäli se alkaa.. huoh.. Tilastot taitaa olla meitä vastaan.. Masentavaa, eikö totta?
Ja mä kun en yleensä voi sietää ihmisiä jotka aina ensimmäisenä näkee sen varjoisan puolen kaikista asioista. Mä en ole yksi heistä. Mä jaksan uskoa ja toivoa ja luottaa siihen, että edes joskus hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Olenko mä sit hyvä ihminen, siitä en tiedä, mutta ehkä parempi olla miettimättä tai kohta mä huomaan tehneeni miljoona asiaa (varmaan enemmänkin) mistä mua nyt tällä tavalla rankaistaan..
Sen sijaan haluaisin nähdä tämän koettelemuksena elämässä. Vaikeana aikana, josta me mun miehen kanssa yhdessä selvitään, entistä vahvempana. Meillä on kuitenkin vahva, vaikkakin omalaatuinen suhde. Välillä on alamäkeä ja välillä ylämäkeä. Joskus ihan tasaisen harmaatakin (=puuduttavaa), josta en yhtään pidä. Koettelemuksista ja alamäistä oppii ja etenkin oppii arvostamaan sitä hyvää mitä elämässä on. Ja voin luvata, että mikäli me lapsi saadaan joskus, osaa sitä varmasti arvostaa monella tapaa enemmän. En halua uskoa, että rakastan lasta yhtään sen enempää kuin mikäli raskaus olisi alkanut ensiyrittämällä, mutta kyllä sitä varmasti osaa eritavalla arvostaa.. en tiedä vielä miten, mutta toivon että sekin aikanaan selviää.
Tilastojen mukaan täällä käy lukijoita.. :) Arvostaisin, jos voisitte jättää jotain kommenttia käydessänne, Kiitos!
Menkat alkaa olla nyt ohi ja hyvä niin.. Jokainen päivä niitä on liikaa. Vaikka tietysti hyvä niiden on joskus tullakin.. Pieni toivo alkaa nostaa päätään vaikken ole luvannut itselleni suuria toivoakaan ja mietin, että jospa ne nyt oisivat olleet viimeiset yhdeksään kuukauteen..? Mutta koska minussa asuu pessimisti niin en jaksa uskoa että Meillä voisi tämän kanssakaan tärpätä heti ensimmäisellä kerralla.. kun kerta kaikessa muussakin on menty pisimmän mahdollisen kaavan kautta.. Miksipä se nytkään onnistuis kerralla? Yksi kolmesta onnistuu saa tilastot..ja jostain vielä menin tietysti lukemaan, että se oli vasta raskauden alkamisen onnistuminen.. Sitten mitä kaikkea voikaan mennä pieleen vielä raskauden aikana, mikäli se alkaa.. huoh.. Tilastot taitaa olla meitä vastaan.. Masentavaa, eikö totta?
Ja mä kun en yleensä voi sietää ihmisiä jotka aina ensimmäisenä näkee sen varjoisan puolen kaikista asioista. Mä en ole yksi heistä. Mä jaksan uskoa ja toivoa ja luottaa siihen, että edes joskus hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Olenko mä sit hyvä ihminen, siitä en tiedä, mutta ehkä parempi olla miettimättä tai kohta mä huomaan tehneeni miljoona asiaa (varmaan enemmänkin) mistä mua nyt tällä tavalla rankaistaan..
Sen sijaan haluaisin nähdä tämän koettelemuksena elämässä. Vaikeana aikana, josta me mun miehen kanssa yhdessä selvitään, entistä vahvempana. Meillä on kuitenkin vahva, vaikkakin omalaatuinen suhde. Välillä on alamäkeä ja välillä ylämäkeä. Joskus ihan tasaisen harmaatakin (=puuduttavaa), josta en yhtään pidä. Koettelemuksista ja alamäistä oppii ja etenkin oppii arvostamaan sitä hyvää mitä elämässä on. Ja voin luvata, että mikäli me lapsi saadaan joskus, osaa sitä varmasti arvostaa monella tapaa enemmän. En halua uskoa, että rakastan lasta yhtään sen enempää kuin mikäli raskaus olisi alkanut ensiyrittämällä, mutta kyllä sitä varmasti osaa eritavalla arvostaa.. en tiedä vielä miten, mutta toivon että sekin aikanaan selviää.
Tilastojen mukaan täällä käy lukijoita.. :) Arvostaisin, jos voisitte jättää jotain kommenttia käydessänne, Kiitos!
perjantai 1. kesäkuuta 2012
Synarelasta..
Nyt ollaan siis siinä vaiheessa, että olen Synarelaa nuuskutellut aamuin illoin kumpaankin sieraimeen 10 päivää. 5 päivää aikaa ensimmäiseen ultraan. Kuukautiset alkoi tänään, eli ihan normimittaseksi jäi kierto (31pv), vaikka netistä lueskelinkin, että Synarelasta johtuen voi kierto mennä normaalia pidemmäksi.
Tänään on ollut hermo himpun verran kireällä, mutta en usko, että johtuu Synarelasta, vaan ihan tavallista PMS-oireilua mahtaa olla. Eilen oli rinnat todella kipeät ja turvoksissa, ihan niinkuin ois yhtäkkiä pukanneet maitoa täyteen :D mutta pehmeämmät. Olis tehny mieli hautoo jollain kylmällä, mutta tuntu sen verta typerältä, että päätin selvitä buranan voimin. Eilisestä asti ollut myös normaalista poikkeavaa päänsärkyä. Ajoittain vihlaisee ja jotkin liikkeet tekee todella kipeää.. Hieman samanlainen särky kun joskus kun minulla oli todella paha poskiontelontulehdus. Näitä oireita nyt siis ollut, mutta en tiedä ovatko haittavaikutuksia suihkeesta, vai ihan tähän kierron vaiheeseen liittyvää muutenkin.. aiemmin ei kyllä ole ollut.
Päänsärky on pahimmillaa heti suihkeen oton jälkeen (ihan kuin lisäisi painetta päässä) ja lisäksi minulla tulee nopeasti häviävää nokkoihottumaa johonkin pieneen kohtaan (aina eri) vartaloa aina tunti pari lääkkeen oton jälkeen. Ja siis oikeesti niin mitätöntä, että vasta nyt 10. päivänä uskon, että se johtuu tästä lääkkeestä. Ihan muutama näppy johonkin aina ja kutiaa hetken aikaa ikävästi. Kun maltaa antaa olla niin häviääkin yhtä nopeasti kuin tulikin..
Eli kaikin puolin vielä toistaiseksi on kaikki hyvin ja homma etenee niin kuin pitääkin. :)
Synarelalle jäi hintaa Kelan korvauksen jälkeen 79,71e. (ennen korvausta 137,43e). Ensimmäisestä apteekista, josta kysyin, ei Synarelaa ollut ja jouduin mennä toiseen. Eli suosittelen hakemaan näitä ajoissa, jos joutuvatkin tilaamaan ja silloin voi mennä se päivä tai pari.
Maanantaina on viimeistään käytävä hakemassa ensimmäinen Gonal-F kynä apteekista (keskiviikkona polille meno ja se oltava siellä mukana).
Tänään on ollut hermo himpun verran kireällä, mutta en usko, että johtuu Synarelasta, vaan ihan tavallista PMS-oireilua mahtaa olla. Eilen oli rinnat todella kipeät ja turvoksissa, ihan niinkuin ois yhtäkkiä pukanneet maitoa täyteen :D mutta pehmeämmät. Olis tehny mieli hautoo jollain kylmällä, mutta tuntu sen verta typerältä, että päätin selvitä buranan voimin. Eilisestä asti ollut myös normaalista poikkeavaa päänsärkyä. Ajoittain vihlaisee ja jotkin liikkeet tekee todella kipeää.. Hieman samanlainen särky kun joskus kun minulla oli todella paha poskiontelontulehdus. Näitä oireita nyt siis ollut, mutta en tiedä ovatko haittavaikutuksia suihkeesta, vai ihan tähän kierron vaiheeseen liittyvää muutenkin.. aiemmin ei kyllä ole ollut.
Päänsärky on pahimmillaa heti suihkeen oton jälkeen (ihan kuin lisäisi painetta päässä) ja lisäksi minulla tulee nopeasti häviävää nokkoihottumaa johonkin pieneen kohtaan (aina eri) vartaloa aina tunti pari lääkkeen oton jälkeen. Ja siis oikeesti niin mitätöntä, että vasta nyt 10. päivänä uskon, että se johtuu tästä lääkkeestä. Ihan muutama näppy johonkin aina ja kutiaa hetken aikaa ikävästi. Kun maltaa antaa olla niin häviääkin yhtä nopeasti kuin tulikin..
Eli kaikin puolin vielä toistaiseksi on kaikki hyvin ja homma etenee niin kuin pitääkin. :)
Synarelalle jäi hintaa Kelan korvauksen jälkeen 79,71e. (ennen korvausta 137,43e). Ensimmäisestä apteekista, josta kysyin, ei Synarelaa ollut ja jouduin mennä toiseen. Eli suosittelen hakemaan näitä ajoissa, jos joutuvatkin tilaamaan ja silloin voi mennä se päivä tai pari.
Maanantaina on viimeistään käytävä hakemassa ensimmäinen Gonal-F kynä apteekista (keskiviikkona polille meno ja se oltava siellä mukana).
perjantai 11. toukokuuta 2012
IVF/ICSI lähestyy :)
Heipparallaa pitkästä aikaa :)
Olen ottanut luovaakin luovemman ja pitkääkin pitemmän tauon tästä bloggailusta. Tarkoitus ei aina pyhitä keinoja ja bloggaaminen lapsettomuudesta minun kohdallani vain lisäsi ahdistusta, eikä suinkaan auttanut sen purkuun niin kuin ajattelin. Irtauduin kokonaan ja nyt ajattelin palata kertomaan hieman kuulumisia päivitysten muodossa.. :)
Alkuvuodesta saimme kirjettä polilta IVF-asiaa koskien ja ajat ja päivämäärät hoitoihin nyt toukokuulle. Nooh kuten olettaa saattaa niin eihän ne kierrot osu kohdilleen sairaalan aikataulujen kanssa joten alkuperäisestä suunnitelmasta aloitus siirtyikin sitten vielä hieman eteenpäin. Näin ollen minulla nenäsumutteen aloitus 23.5. ja ensimmäinen ultra 6.6. :) Innolla odotellaan mitä tulemaan pitää :)
Ja koska ajatuksena olisi kertoa asiasta myös niille jotka eivät ivf:n kanssa ole ennestään tuttuja (en ole minäkään, mutta taustatutkimuksia on tehty jonkun verran), että mitä tässä nyt sitten tulee tapahtumaan eli mennään näillä;
23.5. aloitan nenäsumutteen käytön. Hormoni, joka "sammuttaa" oman hormonin munasarjoista. "Tätiä" odotellaan kylään sumutteen aloituksen jälkeen ja tässä yhteydessä toivomme suuresti, että sitä ei sitten näkyisi seuraavaan 9 kk :)
6.6. meillä on ensimmäinen ultra-aika siitä seuraavalla viikolla kaksi aikaa lisää. Käynneillä ultrataan munarakkuloiden kypsymistä ja määritetään otollinen aika punktiolle, eli kun rakkuloista vähintään 2-3 ovat riittävän suuria eli väh. 16mm halkaisijaltaan.
6.6. aloitan pistoshoidon joka kasvattaa munarakkuloita ja tämä jatkuu 10-13vrk, eli punktiota edeltävään irrotuspistokseen saakka. Myös nenäsumutetta käytetään irrotuspistokseen saakka.
Irrotuspistoksista ja punktiosta ehdin kertoa sitten lisää lähempänä.
Nyt sitten odotellaan tuota seuraavaa etappia eli 23.5. Siihen mennessä on hankittava nenäsumute. Meillä ei tuo raha kasva ihan puussa niin on täytynyt hieman etukäteen selvitellä lääkkeiden hintoja ja varautua. Nenäsumute joka minulle on määrätty on nimeltään Synarela ja sitä on reseptille kirjoitettu 30+60dos. Ostan nyt ensin tuon isomman paketin jonka hinnaksi sanotaan 137 € ja sitten kun tarvetta ilmenee, jos ilmenee niin tuon pienemmän jonka hinta 71,83€.
6.6. mennessä täytyy olla ostettuna myös Gonal-F pistoskynä, jonka hinta on 455,90€ ja niitä tullaan tarvitsemaan kaksi kappaletta.
Lisäksi on huomioitava vielä irrotuspistos ja keltarauhashormonit, mutta niiden hinta ei ole mitään näihin verrattavaa, mutta siitä sitten enemmän kun se on ajankohtaista.
Kelan maksukatto lääkkeille on tänä vuonna 700,92€. Täytyy vielä selvitellä miten se käytännössä toimii ja kuinka nopeasti sieltä sen päätöksen saa kun katto tulee vastaan. Ja mikäli on joutunut maksamaan yli tuon (niinkun meillä nyt ennen juhannusta tulee näihin menemään 1120,63€) niin saako ylittävän osan sitten jotenkin takaisin anottua.
Mutta raha on vain rahaa (vaikkei sitä liikoja olekkaan), joten ei siitäkään nyt tämän enempiä tällä erää :)
Toivottavasti joku prosessin alkuvaiheessa oleva saa tästä jotain infoa tulevaisuuden varalle. Yritän selittää asioista yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi, mutta ehdottomasti saa kysyä jos kysyttävää tulee mieleen.
Palaan asiaan hormonihoidon aloituksen jälkeen viimeistään. Siihen saakka näkemiin ja hyvää alkukesää!! :)
Olen ottanut luovaakin luovemman ja pitkääkin pitemmän tauon tästä bloggailusta. Tarkoitus ei aina pyhitä keinoja ja bloggaaminen lapsettomuudesta minun kohdallani vain lisäsi ahdistusta, eikä suinkaan auttanut sen purkuun niin kuin ajattelin. Irtauduin kokonaan ja nyt ajattelin palata kertomaan hieman kuulumisia päivitysten muodossa.. :)
Alkuvuodesta saimme kirjettä polilta IVF-asiaa koskien ja ajat ja päivämäärät hoitoihin nyt toukokuulle. Nooh kuten olettaa saattaa niin eihän ne kierrot osu kohdilleen sairaalan aikataulujen kanssa joten alkuperäisestä suunnitelmasta aloitus siirtyikin sitten vielä hieman eteenpäin. Näin ollen minulla nenäsumutteen aloitus 23.5. ja ensimmäinen ultra 6.6. :) Innolla odotellaan mitä tulemaan pitää :)
Ja koska ajatuksena olisi kertoa asiasta myös niille jotka eivät ivf:n kanssa ole ennestään tuttuja (en ole minäkään, mutta taustatutkimuksia on tehty jonkun verran), että mitä tässä nyt sitten tulee tapahtumaan eli mennään näillä;
23.5. aloitan nenäsumutteen käytön. Hormoni, joka "sammuttaa" oman hormonin munasarjoista. "Tätiä" odotellaan kylään sumutteen aloituksen jälkeen ja tässä yhteydessä toivomme suuresti, että sitä ei sitten näkyisi seuraavaan 9 kk :)
6.6. meillä on ensimmäinen ultra-aika siitä seuraavalla viikolla kaksi aikaa lisää. Käynneillä ultrataan munarakkuloiden kypsymistä ja määritetään otollinen aika punktiolle, eli kun rakkuloista vähintään 2-3 ovat riittävän suuria eli väh. 16mm halkaisijaltaan.
6.6. aloitan pistoshoidon joka kasvattaa munarakkuloita ja tämä jatkuu 10-13vrk, eli punktiota edeltävään irrotuspistokseen saakka. Myös nenäsumutetta käytetään irrotuspistokseen saakka.
Irrotuspistoksista ja punktiosta ehdin kertoa sitten lisää lähempänä.
Nyt sitten odotellaan tuota seuraavaa etappia eli 23.5. Siihen mennessä on hankittava nenäsumute. Meillä ei tuo raha kasva ihan puussa niin on täytynyt hieman etukäteen selvitellä lääkkeiden hintoja ja varautua. Nenäsumute joka minulle on määrätty on nimeltään Synarela ja sitä on reseptille kirjoitettu 30+60dos. Ostan nyt ensin tuon isomman paketin jonka hinnaksi sanotaan 137 € ja sitten kun tarvetta ilmenee, jos ilmenee niin tuon pienemmän jonka hinta 71,83€.
6.6. mennessä täytyy olla ostettuna myös Gonal-F pistoskynä, jonka hinta on 455,90€ ja niitä tullaan tarvitsemaan kaksi kappaletta.
Lisäksi on huomioitava vielä irrotuspistos ja keltarauhashormonit, mutta niiden hinta ei ole mitään näihin verrattavaa, mutta siitä sitten enemmän kun se on ajankohtaista.
Kelan maksukatto lääkkeille on tänä vuonna 700,92€. Täytyy vielä selvitellä miten se käytännössä toimii ja kuinka nopeasti sieltä sen päätöksen saa kun katto tulee vastaan. Ja mikäli on joutunut maksamaan yli tuon (niinkun meillä nyt ennen juhannusta tulee näihin menemään 1120,63€) niin saako ylittävän osan sitten jotenkin takaisin anottua.
Mutta raha on vain rahaa (vaikkei sitä liikoja olekkaan), joten ei siitäkään nyt tämän enempiä tällä erää :)
Toivottavasti joku prosessin alkuvaiheessa oleva saa tästä jotain infoa tulevaisuuden varalle. Yritän selittää asioista yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi, mutta ehdottomasti saa kysyä jos kysyttävää tulee mieleen.
Palaan asiaan hormonihoidon aloituksen jälkeen viimeistään. Siihen saakka näkemiin ja hyvää alkukesää!! :)
maanantai 21. marraskuuta 2011
There might be some good news after all..
Kp1 :)
En muista milloin viimeksi olisin iloinnut kuukautisten alkamisesta. Tänään niin kuitenkin kävi. Kp 14 meillä oli polikäynti ja silloin lääkäri totesi että en ovuloi. Normaali kiertoni on ollut 30-33 päivää, eli sen mukaan ovulaationi olisi polikäynnin aikaan ollut vasta edessä päin. Lääkäri kertoi tämän kiertoni olevan todennäköisesti pidempi kuin yleensä koska ovulaatiota ei ole tapahtumassa. Tänään kuitenkin kp 1 eli tämän kierron pituudeksi tuli 26 päivää, joka siis aika reippaasti lyhyempi kuin edelliset. Oletan siis että totuus olikin niin että ovulaatio oli jo tapahtunut ja siksi munasolua ei näkynyt kypsymässä munasarjoissa.
Uskon, että ovuloinkin siis kaikesta huolimatta. Polikäyntiä edeltävänä päivänä oli myös mahakipuni pahimmillaan tässä kierrossa. Pieni lohtu ehkä siihen nähden, että tämä ei muuta sita faktaa, että IVF on kuitenkin edessä, mutta ehkä uskallan vielä nämä kuukaudet sitä odotellessa herätellä pientä toivon kipinää luomulapsesta.
En muista milloin viimeksi olisin iloinnut kuukautisten alkamisesta. Tänään niin kuitenkin kävi. Kp 14 meillä oli polikäynti ja silloin lääkäri totesi että en ovuloi. Normaali kiertoni on ollut 30-33 päivää, eli sen mukaan ovulaationi olisi polikäynnin aikaan ollut vasta edessä päin. Lääkäri kertoi tämän kiertoni olevan todennäköisesti pidempi kuin yleensä koska ovulaatiota ei ole tapahtumassa. Tänään kuitenkin kp 1 eli tämän kierron pituudeksi tuli 26 päivää, joka siis aika reippaasti lyhyempi kuin edelliset. Oletan siis että totuus olikin niin että ovulaatio oli jo tapahtunut ja siksi munasolua ei näkynyt kypsymässä munasarjoissa.
Uskon, että ovuloinkin siis kaikesta huolimatta. Polikäyntiä edeltävänä päivänä oli myös mahakipuni pahimmillaan tässä kierrossa. Pieni lohtu ehkä siihen nähden, että tämä ei muuta sita faktaa, että IVF on kuitenkin edessä, mutta ehkä uskallan vielä nämä kuukaudet sitä odotellessa herätellä pientä toivon kipinää luomulapsesta.
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Politerveiset
Polilla käytiin maanantaina ja selvisi että;
A) Miehellä normisiittiöitä vähemmän kuin keskivertomiehellä,
B) Mä en ovuloi ainakaan tästä kierrosta,
C) Pco-tyyppinen munasarja oikealla puolella (siellä ei ovulaationippailuiksi luuleviani kipuja ole ollutkaan),
D) Nyt ei kipuja ja kipukuvailuni perusteella tämä lääkäri ei epäile minulla olevan endometrioosia.
Lopputuloksena olemme nyt IVF (koeputkihedelmöitys) jonossa, joka arviolta 5-6kk.
Niille jotka eivät tuttuja kyseisen termin kanssa; Rakas ystäväni wikipedia kertoo aiheesta seuraavaa; http://fi.wikipedia.org/wiki/Koeputkihedelm%C3%B6itys
Olo on vielä hieman sekava. Miehen siittiöiden laatua osasimmekin tavallaan epäillä, mutta olin varma, että ovuloin joka kierrosta koska kierto ollut suht säännöllinen ja olen luullut tuntevani ovisnippailuja (joita ne eivät sitten ilmeisesti ole ainakaan aina olleet). PCO:n oireita minulla ei ole (ihon rasvoittumista, karvan kasvua, epäsäännöllinen kierto), mutta lääkäri näytti ultrakuvaa minullekin ja kyllä se huomattavasti poikkesi vasemmanpuoleisesta. Kaikki rakkulat olivat samaa kokoluokkaa (kp14) eli ovulaatiota ei toivottavissa tästä kierrosta. Lääkärin mukaan olisi pitänyt selvästi näkyä yksi joka erottuu muista, joka olisi se kypsymässä oleva.
Kuitenkin positiivista on että toivoa on. Miehen sperman laatu ei "riitä" inseminaatioon, joten IVF tai ICSI luvassa, riippuen siittiöiden laadusta toimenpidettä varten annettavassa näytteessä.
HIV ja Hepat otettiin kummaltakin, mieheltä lisäksi hormonit ja kromosomit. Menee myös kivesten ultraäänitutkimukseen. Käsikopelolla ei kummassakaan mitään poikkeavaa.
Mies on taas sulkeutunut pohtimaan asiaa itsekseen (niinkuin sillä on aina tapana, kun jokin asia painaa mieltä) ja en millään malttaisi odottaa, että pääsemme keskustelemaan aiheesta. Hän ei ole kovin innoissaan ajatuksesta "koeputkilapsi", koska epäilee sen olevan jotenkin heikompi/huonompi yksilö kuin luomulapset. Aineistoa saatiin luettavaksi ja tiedän että on lukenut kun tiistaiaamuna oli opus olohuoneen pöydällä auki kohdasta, jossa kerrotaan IVF-hoidosta. Pelkään ehkä hieman, että mieheni ei pääse ennakkokäsityksensä yli ja kieltäytyy hoidoista (vaikka suostumukset polilla kirjoittikin), mutta toisaalta en usko hänen sitä tekevän, mutta ehkä hieman mieltäni painaa, että tekeekö hän tämän sitten vain sen vuoksi kun tietää kuinka paljon minä sitä haluan. Hän itse olisi enemmän "tulee jos on tullakseen"-asenteella, vaikka lasta kovasti haluaakin. Hän on huomattavasti minua kärsivällisempi yksilö. Jos ei sitten tule, niin hän kallistuisi adoption kannalle sitten aikanaan (sitten kun siihen on taloudellista yms mahdollisuutta).
Yritän jaksaa vielä muutaman päivän painostamatta puhumaan ja sitten saada selville mitä tuon miekkosen päässä liikkuu.
Poikani kyselee minulta harva se päivä, että miksette te äiti voi tehdä minulle pikkuveljeä tai -siskoa (enemmän haluaisi veljen). Nieleskellen vastaan aina "ehkä sitten joskus".
Polikäynnin jälkeen olen myös pohtinut paljon kaapista ulos tuloa tämän asian kanssa. Pari läheisintä ystävääni tietävät, mutta kavereille ja sukulaisille en ole sanonut mitään. Silloin tällöin tulevat vauvakyselyt olen kuitannut naureskelemalla että eihän me nyt vielä ainakaan mitään vauvoja tehdä "ehkä sitten joskus"... Ja aina se vaan on ihan yhtä pirun vaikeaa...
A) Miehellä normisiittiöitä vähemmän kuin keskivertomiehellä,
B) Mä en ovuloi ainakaan tästä kierrosta,
C) Pco-tyyppinen munasarja oikealla puolella (siellä ei ovulaationippailuiksi luuleviani kipuja ole ollutkaan),
D) Nyt ei kipuja ja kipukuvailuni perusteella tämä lääkäri ei epäile minulla olevan endometrioosia.
Lopputuloksena olemme nyt IVF (koeputkihedelmöitys) jonossa, joka arviolta 5-6kk.
Niille jotka eivät tuttuja kyseisen termin kanssa; Rakas ystäväni wikipedia kertoo aiheesta seuraavaa; http://fi.wikipedia.org/wiki/Koeputkihedelm%C3%B6itys
Olo on vielä hieman sekava. Miehen siittiöiden laatua osasimmekin tavallaan epäillä, mutta olin varma, että ovuloin joka kierrosta koska kierto ollut suht säännöllinen ja olen luullut tuntevani ovisnippailuja (joita ne eivät sitten ilmeisesti ole ainakaan aina olleet). PCO:n oireita minulla ei ole (ihon rasvoittumista, karvan kasvua, epäsäännöllinen kierto), mutta lääkäri näytti ultrakuvaa minullekin ja kyllä se huomattavasti poikkesi vasemmanpuoleisesta. Kaikki rakkulat olivat samaa kokoluokkaa (kp14) eli ovulaatiota ei toivottavissa tästä kierrosta. Lääkärin mukaan olisi pitänyt selvästi näkyä yksi joka erottuu muista, joka olisi se kypsymässä oleva.
Kuitenkin positiivista on että toivoa on. Miehen sperman laatu ei "riitä" inseminaatioon, joten IVF tai ICSI luvassa, riippuen siittiöiden laadusta toimenpidettä varten annettavassa näytteessä.
HIV ja Hepat otettiin kummaltakin, mieheltä lisäksi hormonit ja kromosomit. Menee myös kivesten ultraäänitutkimukseen. Käsikopelolla ei kummassakaan mitään poikkeavaa.
Mies on taas sulkeutunut pohtimaan asiaa itsekseen (niinkuin sillä on aina tapana, kun jokin asia painaa mieltä) ja en millään malttaisi odottaa, että pääsemme keskustelemaan aiheesta. Hän ei ole kovin innoissaan ajatuksesta "koeputkilapsi", koska epäilee sen olevan jotenkin heikompi/huonompi yksilö kuin luomulapset. Aineistoa saatiin luettavaksi ja tiedän että on lukenut kun tiistaiaamuna oli opus olohuoneen pöydällä auki kohdasta, jossa kerrotaan IVF-hoidosta. Pelkään ehkä hieman, että mieheni ei pääse ennakkokäsityksensä yli ja kieltäytyy hoidoista (vaikka suostumukset polilla kirjoittikin), mutta toisaalta en usko hänen sitä tekevän, mutta ehkä hieman mieltäni painaa, että tekeekö hän tämän sitten vain sen vuoksi kun tietää kuinka paljon minä sitä haluan. Hän itse olisi enemmän "tulee jos on tullakseen"-asenteella, vaikka lasta kovasti haluaakin. Hän on huomattavasti minua kärsivällisempi yksilö. Jos ei sitten tule, niin hän kallistuisi adoption kannalle sitten aikanaan (sitten kun siihen on taloudellista yms mahdollisuutta).
Yritän jaksaa vielä muutaman päivän painostamatta puhumaan ja sitten saada selville mitä tuon miekkosen päässä liikkuu.
Poikani kyselee minulta harva se päivä, että miksette te äiti voi tehdä minulle pikkuveljeä tai -siskoa (enemmän haluaisi veljen). Nieleskellen vastaan aina "ehkä sitten joskus".
Polikäynnin jälkeen olen myös pohtinut paljon kaapista ulos tuloa tämän asian kanssa. Pari läheisintä ystävääni tietävät, mutta kavereille ja sukulaisille en ole sanonut mitään. Silloin tällöin tulevat vauvakyselyt olen kuitannut naureskelemalla että eihän me nyt vielä ainakaan mitään vauvoja tehdä "ehkä sitten joskus"... Ja aina se vaan on ihan yhtä pirun vaikeaa...
perjantai 4. marraskuuta 2011
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Masentaa (kp1-2)
Eilen oli jälleen kp1 ja mielentila sen mukainen. Illalla suututti ja masensi todella kovasti, koska menkkojen myötä on muutaman päivän aisoissa pysyneet kivut taas voimistuneet sietämättömiksi. Eilen illalla kun olin jo sängyssä, täytyi minun nousta hakemaan lisää särkylääkettä kipuihini. Nousin hieman liian nopeasti ja viiltävä kipu alavatsalla oli niin kova, että jalat lähti alta. Mies toi sitten minulle lääkettä ja olisi lähtenyt kuskaamaan sairaalaan samantien, jos en olisi kieltäytynyt. Olen päättänyt antamatta kivuille periksi ja vain kärsiä ja taistella vaikka kuinka pahaksi yltyisi.
Eilen ei mieliala ollut kuitenkaan niin korkealla ja makasin sängyssä itkien pitkän tovin. Miksi minua rankaistaan siitä, että tahdon saada vauvan. Jos nyt aloittaisin pillereiden syömisen lievittyisivät kipuni varmasti huomattavasti. Nyt lapsen saamista en odota pelkästään sen vuoksi, että saisin lapsen vaan myös sen vuoksi, että pääsisin näistä kivuista ja säryistä eroon.
En pysty olemaan töissä, jos olen niin pelkään jotain pahaa tapahtuvan ja olevani kykenemätön auttamaan kipujeni vuoksi. Työsopimukseni päättyy jouluna. Kuka minua enää sen jälkeen haluaa palkata kun olen jatkuvasti sairaslomalla tai muuten vain kykenemätön hoitamaan työhöni kuuluvia tehtäviä!?!! En pysty käymään jumpalla, koska näiden kipujen kanssa hyppiminen ja tanssiminen on täysin mahdotonta, puhumattakaan toisesta rakkaasta harrastuksestani ratsastuksesta. Myös yhdyntäkivut ovat tulleet mukaan kuvioon, eli siitäkään koituvaa iloa ei minulla enää ole. Minkälaista elämää tämä oikein on?
Onko tämä kaiken sen itkun ja kärismyksen arvoista?
Tässä jotain eilisen ajatuksia, tänään olen ottanut sellaisen pillericoctailin, että olo on hieman parempi ja siten myäs mieli hieman pirteämpi.
Eilen ei mieliala ollut kuitenkaan niin korkealla ja makasin sängyssä itkien pitkän tovin. Miksi minua rankaistaan siitä, että tahdon saada vauvan. Jos nyt aloittaisin pillereiden syömisen lievittyisivät kipuni varmasti huomattavasti. Nyt lapsen saamista en odota pelkästään sen vuoksi, että saisin lapsen vaan myös sen vuoksi, että pääsisin näistä kivuista ja säryistä eroon.
En pysty olemaan töissä, jos olen niin pelkään jotain pahaa tapahtuvan ja olevani kykenemätön auttamaan kipujeni vuoksi. Työsopimukseni päättyy jouluna. Kuka minua enää sen jälkeen haluaa palkata kun olen jatkuvasti sairaslomalla tai muuten vain kykenemätön hoitamaan työhöni kuuluvia tehtäviä!?!! En pysty käymään jumpalla, koska näiden kipujen kanssa hyppiminen ja tanssiminen on täysin mahdotonta, puhumattakaan toisesta rakkaasta harrastuksestani ratsastuksesta. Myös yhdyntäkivut ovat tulleet mukaan kuvioon, eli siitäkään koituvaa iloa ei minulla enää ole. Minkälaista elämää tämä oikein on?
Onko tämä kaiken sen itkun ja kärismyksen arvoista?
Tässä jotain eilisen ajatuksia, tänään olen ottanut sellaisen pillericoctailin, että olo on hieman parempi ja siten myäs mieli hieman pirteämpi.
tiistai 18. lokakuuta 2011
Endometrioosi..?
Eilen menin töihin, mutta kolmen tunnin töissä olon jälkeen nousi kivut taas niin sietämättömiksi ja olo oli niin pahoinvoiva, että jouduin lähteä kotiin. Lääkäriltäni sain lähetteen erikoislääkärille päivystykselle ja iltapäivä menikin päivystyksessä jonotellessa. Lopputuloksena ultrattiin ja mitään hälyttävää ei kohdussa näkynyt. Munasarjoja ei saatu ultralla näkyviin. Kivut ja säryt viittaavat kuitenkin kahden lääkärin mielestä endometrioosiin. Palvelu oli melkolailla tylyä. Kun yritin endosta kysellä enemmän sain kätöseeni opuksen aiheesta, kaksi päivää sairaslomaa ja minut lähetettiin kotin. Käskettiin vain kärsiä. Tarkemmin tutkitaan silloin 8.11. kun käynti samaiselle polille missä eilenkin kävin (jota en palvelun vuoksi enää odotakaan niin innolla..). Endon kanssa täytyy kuulemma vaan oppia elämään. Luonnollisena hoitomuotona on raskautuminen ja raskautuminen on erityisen vaikeaa endometrioosista kärsiville naisille. Niin kauan kun en halua hormonaalista lääkitystä (eli ehkäisyä) niin ei tosiaan auta kuin kärsiä. Kuulemma niin kauan kun särkylääkkeitten syöntiajat lasketaan kuukausissa eikä vuosissa, ei minulla ole varaa valittaa. Säryt voivat olla kiinni päivästä viikosta tai kuukaudesta ja sairaslomaa kirjoitetaan kuulemma jatkossa aina vain päivä kerrallaan, koska loputtomiin ei voi olla töistäkään poissa.
Itse en ole vielä oikein sisäistänyt, että kuinka minun kuuluisi töitä näiden kipujen kanssa tehdä. Säryt pysyy aisoissa kohtuullisesti särkylääkkeillä, mutta äkkinäisistä liikkeistä ja pitempi aikaisesta seisomisesta aiheutuvat viiltävät kivut eivät. Eilisestä poden vieläkin huonoa omaa tuntoa kun töissä oli vaaratilanne ja en yksinkertaisesti pystynyt juoksemaan paikalle koska kipu oli niin kova. Jos kollegani ei olisi ollut paikalla, olisi tilanne voinut päättyä todella huonosti. Mutta siitä huolimatta minun täytyy vain kärsiä kivuista ja olla töissä. Olen ehkä vielä hieman shokissa, mutta tuntuu todella hurjalta että tällaisten kipujen kanssa voi joutua elämää vuosiakin, koska toiveena on raskaus.
Huomenna siis taas töihin ja peukut pystyyn ettei kukaan kuole.
Itse en ole vielä oikein sisäistänyt, että kuinka minun kuuluisi töitä näiden kipujen kanssa tehdä. Säryt pysyy aisoissa kohtuullisesti särkylääkkeillä, mutta äkkinäisistä liikkeistä ja pitempi aikaisesta seisomisesta aiheutuvat viiltävät kivut eivät. Eilisestä poden vieläkin huonoa omaa tuntoa kun töissä oli vaaratilanne ja en yksinkertaisesti pystynyt juoksemaan paikalle koska kipu oli niin kova. Jos kollegani ei olisi ollut paikalla, olisi tilanne voinut päättyä todella huonosti. Mutta siitä huolimatta minun täytyy vain kärsiä kivuista ja olla töissä. Olen ehkä vielä hieman shokissa, mutta tuntuu todella hurjalta että tällaisten kipujen kanssa voi joutua elämää vuosiakin, koska toiveena on raskaus.
Huomenna siis taas töihin ja peukut pystyyn ettei kukaan kuole.
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Aijaijai.
12.10.2011
Kivut jatkuneet ja pahentuneet maanantaista. Särky pysyy hallinnassa särkylääkkeillä. Tietyissä asennoissa "pistää" pahasti ja äkkinäiset liikkeet tuntuvat viiltävänä kipuna.
Aamulla menen töihin ihan normaalisti, mutta soitan aamupäivällä itselleni lääkäriajan terveyskeskukseen. Klo 11.45 pika crp jälleen labrassa ja lääkäriaika klo 12.00 päivytävälle lääkärille. Klo 11.59 pääsen vihdoin labraan ja nopeasti katsotaan crp joka on jälleen normaali eli alle 8. Sitten lääkäriä odottelemaan. Odotan ja odotan.. Ja odotan. Kello tulee puoli yksi ja yksi.. mietin että onkohan minut unohdettu.. Vai onko minuahuudettu jo heti klo 12 kun olin vielä labrassa. Ei kuulu kutsua.. Odotan edelleen. Vähän ennen kahta minut sitten kutsutaan sisälle. Vihdoinkin!
Lääkäri kyselee ja tutkii, lopulta tekee gynegologisen tutkimuksen. Samalla ottaa Papa-näytteen, joka minun olisi joka tapauksessa pitänyt ottaa marraskuussa. Mitään selkeää selitystä kivuille ei löydy, mutta hieman ärtyneen oloinen on kohdunkaula Papaa otettaessa. Lääkäri epäilee jotain tulehdusta. Ei kuitenkaa kirjoita antibiootteja vielä vaan määrää minut labraan raskaustestiin (virtsasta) ensin, jotta "varmistuu" etten ole raskaana ja sitten voi määrätä vahvemmat antibiootit.
Hieman kyseenalaistan moista, koska olen jo melko varmasti ovuloinut tästä kierrosta. Virtsanäytte ei näyttäisi positiivista vielä vaikka olisinkin juuri raskautunut ja edellisestää kierrosta osaan varmasti sanoa, että siitä en ainakaan ole raskautunut, joten tiedän testin näyttävän negatiivista joka tapauksessa. Käyn antamassa näytteen labrassa samantien ja sairaslomatodistuksen kera jään odottelemaan lääkärin soittoa ylihuomiselle.
13.10.2011
Päätän käyttää sairaslomaa hyödykseni ja siivota oikein kunnolla kotona. Huono idea. Keittiön ja eteisen siivottuani ovat kivut niin kovat, etten pysty jatkamaan. Loppupäivän pesen pyykkiä.
14.10.2011
Lääkäri soittaa heti aamusta. Raskaustesti negatiivinen. Kuinka yllättävää! Pyytää minut hakemaan reseptin häneltä puolen päivän jälkeen. Saan antibioottikuurin viikoksi. Kolme tablettia tulee ottaa joka päivä. Tämän aikana lääkäri ei suosittele raskautumista. (Jos en ole nyt raskaana niin tuskin olen viikon päästäkään kun olen jo ovuloinut, ja jos olen raskaana viikon kuluttua niin olen sitä jo nyt!! ) Täytyy vain luottaa siihen, että jos nyt olisi sattunut ihme tapahtumaan juuri tästä kierrosta niin munasolu ei vielä ole kiinnittynyt, eli mitään harmia lääkityksestä ei pääse tapahtumaan. Aloitan antibiootit illalla.
15.10.2011
Hyvä päivä. Kivut hieman lieventyneet. Käymme poikani kanssa messuilla ja kolme tuntia jalkojen päällä ei tee pahaa ollenkaan. Illalla vielä mietin siivouksen jatkamista siihen mihin viimeksi jäin, mutta päätän kuitenkin ottaa lauantai-illan rennosti, katsellen televisiota. Klo 22 aikoihin tunnen jälleen pistävää kipua ja särkyä. Päätän mennä nukkumaan buranan voimalla.
16.10.2011
Aamulla heräsin selkäsärkyyn. En tiedä johtuuko samasta vaivasta vai onko jotain ihan muuta. Nyt otan kuitenkin härkää sarvista ja suuntaan poitsun kanssa kirpparille. Saa nähdä mitä tämä päivä tuo tullessaan. Huomenna lääkäri soittaa ja kyselee kuulumiset ja onko lääke alkanut vaikuttaa. Toivottavasti tänään alkaisi jo helpottaa. Huomenna menen jokatapauksessa töihin, kun en mä osaa kotonakaan vaan levätä. Säryt ja kivut on samat, ei kai sillä niin väliä missä niitä potee. Ehkäpä työnteosta saa jotain muuta ajateltavaa.
Kivut jatkuneet ja pahentuneet maanantaista. Särky pysyy hallinnassa särkylääkkeillä. Tietyissä asennoissa "pistää" pahasti ja äkkinäiset liikkeet tuntuvat viiltävänä kipuna.
Aamulla menen töihin ihan normaalisti, mutta soitan aamupäivällä itselleni lääkäriajan terveyskeskukseen. Klo 11.45 pika crp jälleen labrassa ja lääkäriaika klo 12.00 päivytävälle lääkärille. Klo 11.59 pääsen vihdoin labraan ja nopeasti katsotaan crp joka on jälleen normaali eli alle 8. Sitten lääkäriä odottelemaan. Odotan ja odotan.. Ja odotan. Kello tulee puoli yksi ja yksi.. mietin että onkohan minut unohdettu.. Vai onko minuahuudettu jo heti klo 12 kun olin vielä labrassa. Ei kuulu kutsua.. Odotan edelleen. Vähän ennen kahta minut sitten kutsutaan sisälle. Vihdoinkin!
Lääkäri kyselee ja tutkii, lopulta tekee gynegologisen tutkimuksen. Samalla ottaa Papa-näytteen, joka minun olisi joka tapauksessa pitänyt ottaa marraskuussa. Mitään selkeää selitystä kivuille ei löydy, mutta hieman ärtyneen oloinen on kohdunkaula Papaa otettaessa. Lääkäri epäilee jotain tulehdusta. Ei kuitenkaa kirjoita antibiootteja vielä vaan määrää minut labraan raskaustestiin (virtsasta) ensin, jotta "varmistuu" etten ole raskaana ja sitten voi määrätä vahvemmat antibiootit.
Hieman kyseenalaistan moista, koska olen jo melko varmasti ovuloinut tästä kierrosta. Virtsanäytte ei näyttäisi positiivista vielä vaikka olisinkin juuri raskautunut ja edellisestää kierrosta osaan varmasti sanoa, että siitä en ainakaan ole raskautunut, joten tiedän testin näyttävän negatiivista joka tapauksessa. Käyn antamassa näytteen labrassa samantien ja sairaslomatodistuksen kera jään odottelemaan lääkärin soittoa ylihuomiselle.
13.10.2011
Päätän käyttää sairaslomaa hyödykseni ja siivota oikein kunnolla kotona. Huono idea. Keittiön ja eteisen siivottuani ovat kivut niin kovat, etten pysty jatkamaan. Loppupäivän pesen pyykkiä.
14.10.2011
Lääkäri soittaa heti aamusta. Raskaustesti negatiivinen. Kuinka yllättävää! Pyytää minut hakemaan reseptin häneltä puolen päivän jälkeen. Saan antibioottikuurin viikoksi. Kolme tablettia tulee ottaa joka päivä. Tämän aikana lääkäri ei suosittele raskautumista. (Jos en ole nyt raskaana niin tuskin olen viikon päästäkään kun olen jo ovuloinut, ja jos olen raskaana viikon kuluttua niin olen sitä jo nyt!! ) Täytyy vain luottaa siihen, että jos nyt olisi sattunut ihme tapahtumaan juuri tästä kierrosta niin munasolu ei vielä ole kiinnittynyt, eli mitään harmia lääkityksestä ei pääse tapahtumaan. Aloitan antibiootit illalla.
15.10.2011
Hyvä päivä. Kivut hieman lieventyneet. Käymme poikani kanssa messuilla ja kolme tuntia jalkojen päällä ei tee pahaa ollenkaan. Illalla vielä mietin siivouksen jatkamista siihen mihin viimeksi jäin, mutta päätän kuitenkin ottaa lauantai-illan rennosti, katsellen televisiota. Klo 22 aikoihin tunnen jälleen pistävää kipua ja särkyä. Päätän mennä nukkumaan buranan voimalla.
16.10.2011
Aamulla heräsin selkäsärkyyn. En tiedä johtuuko samasta vaivasta vai onko jotain ihan muuta. Nyt otan kuitenkin härkää sarvista ja suuntaan poitsun kanssa kirpparille. Saa nähdä mitä tämä päivä tuo tullessaan. Huomenna lääkäri soittaa ja kyselee kuulumiset ja onko lääke alkanut vaikuttaa. Toivottavasti tänään alkaisi jo helpottaa. Huomenna menen jokatapauksessa töihin, kun en mä osaa kotonakaan vaan levätä. Säryt ja kivut on samat, ei kai sillä niin väliä missä niitä potee. Ehkäpä työnteosta saa jotain muuta ajateltavaa.
maanantai 10. lokakuuta 2011
Ei se sitten varmaan ollutkaan ovulaatio..
Mietinkin, että onpas se aikaseen liikkeellä. Tosin noi kierrot nyt on heitelly kuitenkin jonkin verran. Saatoi olla, saattoi olla että ei. Saattaa olla, että se on tapahtumassa vasta nyt.
Mulla on nyt ollut sanotaanko viimeisen 3-4 viikon aikana selittämättömiä alavatsakipuja. Alkoivat menkkakipuilun tyylisesti noin neljä päivää ennen edellisiä menkkoja ja jotenkin kuvittelin niiden liittyvän vain siihen aikaan kuukaudesta. Kuukautiset tulivat ja menivät, kipu säilyi ja voimistui. Reilu viikko menkkojen päätyttyä eli viime viikolla kivut hieman rauhoittuivat ja sunnuntaina uskaltauduin jumpallekin. Jumpalla tunsin taas äkkinäisistä liikkeistä pistävää kipua ajoittain, ei kuitenkaan mitään ihan mieletöntä. Tänään sitten töissä se kipuilu alkoi taas ihan tosissaan. Tunti ennen töiden päättymistä olin jo luovuttaa, kun tuntui etten kohta pysty kävelemäänkään. Kärvistelin kuitenkin työvuoron loppuun. Poikaa hakiessani tarhasta kivut alkoivat jälleen hellittää ja pojan jumppaan vietyäni oli olo jo niin hyvä, että päätin laittaa miehen testaamaan pahentaako vai parantaako yhdyntä asiaa. No eipä ainakaan parantanut. Nyt olivat jo jotkut asennotkin todella kivuliaita ja aikamoiseksi säätämiseksihän se sitten meni. Saatiin homma kuitenkin suht kunnialla loppuun vietyä. Nyt särkylääkkeistä huolimatta on kipu kohtalaista. Ajattelin huomenna soitella terveyskeskukseen, mikäli kivut vielä jatkuvat.
Kipujen kestettyä reilun viikon kävin muissa asioissa lääkärillä ja silloin mainitsin myös alavatsakivuista. Minulta otettiin pika crp ja virtsanäyte, joka myös tikutettiin samantien, mutta mitään tulehdusta ei kummassakaan näkynyt. Lääkäri kehotti seurailemaan ja palaamaan asiaa, mikäli kivut jatkuvat. Totesi vain, että kun meillä on se lähete jo sinne polille, niin jospa kestäisin siihen saakka. Tänään huomasin vessassa käydessä, että myös virtsaaminen sattuu. Ei itse se virtsaaminen, vaan siinä käytettävien lihasten jännittäminen.
Nostaa päätään pelko endometrioosista. Paljoa en ko taudista tiedä enkä ole lukenut, mutta sehän voisi kipujen lisäksi selittää myös lapsettomuuden.
Mulla on nyt ollut sanotaanko viimeisen 3-4 viikon aikana selittämättömiä alavatsakipuja. Alkoivat menkkakipuilun tyylisesti noin neljä päivää ennen edellisiä menkkoja ja jotenkin kuvittelin niiden liittyvän vain siihen aikaan kuukaudesta. Kuukautiset tulivat ja menivät, kipu säilyi ja voimistui. Reilu viikko menkkojen päätyttyä eli viime viikolla kivut hieman rauhoittuivat ja sunnuntaina uskaltauduin jumpallekin. Jumpalla tunsin taas äkkinäisistä liikkeistä pistävää kipua ajoittain, ei kuitenkaan mitään ihan mieletöntä. Tänään sitten töissä se kipuilu alkoi taas ihan tosissaan. Tunti ennen töiden päättymistä olin jo luovuttaa, kun tuntui etten kohta pysty kävelemäänkään. Kärvistelin kuitenkin työvuoron loppuun. Poikaa hakiessani tarhasta kivut alkoivat jälleen hellittää ja pojan jumppaan vietyäni oli olo jo niin hyvä, että päätin laittaa miehen testaamaan pahentaako vai parantaako yhdyntä asiaa. No eipä ainakaan parantanut. Nyt olivat jo jotkut asennotkin todella kivuliaita ja aikamoiseksi säätämiseksihän se sitten meni. Saatiin homma kuitenkin suht kunnialla loppuun vietyä. Nyt särkylääkkeistä huolimatta on kipu kohtalaista. Ajattelin huomenna soitella terveyskeskukseen, mikäli kivut vielä jatkuvat.
Kipujen kestettyä reilun viikon kävin muissa asioissa lääkärillä ja silloin mainitsin myös alavatsakivuista. Minulta otettiin pika crp ja virtsanäyte, joka myös tikutettiin samantien, mutta mitään tulehdusta ei kummassakaan näkynyt. Lääkäri kehotti seurailemaan ja palaamaan asiaa, mikäli kivut jatkuvat. Totesi vain, että kun meillä on se lähete jo sinne polille, niin jospa kestäisin siihen saakka. Tänään huomasin vessassa käydessä, että myös virtsaaminen sattuu. Ei itse se virtsaaminen, vaan siinä käytettävien lihasten jännittäminen.
Nostaa päätään pelko endometrioosista. Paljoa en ko taudista tiedä enkä ole lukenut, mutta sehän voisi kipujen lisäksi selittää myös lapsettomuuden.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)